Edellisyönä, tai oikeastaan aamulla heräsin ikäviin muistoihin työpaikaltani. Siis ihan oikeasti vuoden vanhoja juttuja ja vieläkin pyörii mielessä!Niinpä tietoisesti tein mieleni hiljennyksen enkä ajatellut enää yhtään mitään. Myöhemmin juttelin tästä ystäväni kanssa ja tulin siihen tulokseen että eniten ottaa koville se, että koen että minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti ja sitä en voi sietää. Näin myös sen pomon sijaisen "läpi," miten hän ei osannut hoitaa hommiaan ja oli siksikin niin "pehmee" kuten Porissa sanotaan.
Viime yönä taas näin unta että olin kaverieni kanssa laivalla. Eksyin muista ja hortoilin milloin missäkin. Jouduin satamasta junavaunuun ja etsin sieltä kavereita, jouduin juna- asemalta kävelemään uudelleen satamaan, olin kadottanut kännykkäni ja lompakkoni. Ahdistava uni ja osa voisi olla totta nuoruudestani.
Kaikkeen tähän liittyy varmasti lukemani kirja Vendistä. Se on vielä kesken.
Kirja on surullista luettavaa, en avaa sitä tässä sen enempää mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!
Tämä kirja sai muistelemaan omaa nuoruuttani, jota elin 1990-2000 luvulla ja silloin oli kyllä maailma jotenkin turvallisempi? Paljon tuli kohellettua, mokattua, kadotettua milloin mitäkin ja aina siitä selvittiin. Toki saattaa olla että suojelusenkeli on ollut aina matkassa.
Toisaalta kirjassa on helppo samaistua siihen, kun läheinen kuolee henkirikoksen/ tapaturman uhrina kuten oma isäni. Eilen hän vielä oli täällä, tänään ei enää olekaan. Mitkä olivat viimeiset sanat jotka kuulin? Mikä on viimeisin muistoni joka hänestä on? Miten minut, varhaisteini, otettiin silloin huomioon käsittelemään surua? Vastaus on: Ei mitenkään. Ei silloin ollut kriisitukihenkilöitä eikä mitään muutakaan. Seuraavan päivän olin koulusta pois ja sitten taas arki alkoi.
Oma surutyöni oli sitä, kun kuuntelin äitini puheluita miten hän taivasteli milloin kenenkin kanssa miten suuret tuskat isälläni varmasti oli ja miten näin on tapahtunut jne. Se ahdisti minua. Lopulta en surrut enää yhtään. Hautasin surun jonnekin syövereihini ja muutuin ilopilleriksi koulussa. Hymyilin aina ja olin todella iloinen ja hyväntuulinen. Tätä hyvää tuulta kesti ehkä kolmisen vuotta ja sitten koin ensimmäiset masennuksen oireet kun olin lukiossa.
Jokaisen meidän elämä kulkee polkua, mikä meille on tarkoitettu. Minulla on ollut elämässäni paljon epäonnea, ja toistaiseksi olen selvinnyt jotenkin. En ole ylpeä itsestäni ollessani nyt pitkällä sairaslomalla. Mutta on vahvuutta myöntää olevansa heikko.
Toisaalta on niitä onnenkantamoisiakin ollut, mutta pääosin mietin nuoruuttani jolloin en tiennyt olevani epävakaa persoonallisuus ja sen vuoksi sosiaalinen elämäni oli vaikeaa ja usein meni ns. överiksi verrattuna kavereihini. Aina minä mokasin ja tein erilailla kuin muut.
Mutta mitä niitä enää muistelemaan. Nyt olen aikuinen ja yritän elää elämääni mahdollisimman hyvin. Tai ainakin sinnepäin.
Nostin vielä yhden kortin
YLIPAPITAR
intuitio, alitajunta, feminiinisyys, noituus
Jos nostat tämän kortin, on aika hiljentyä ja kääntyä sisäänpäin. Voit vaikka hetkeksi eristää itsesi ulkomaailmasta, jos se on mahdollista. Pääasia on, että alat kuunnella intuitiotasi. Meditoi, kokeile hypnoosia, kiinnitä huomiota näkemiisi uniin sekä universumin lähettämiin merkkeihin. Olet pohjimmiltasi syvästi intuitiivinen, ja mitä enemmän luotat sisäiseen ääneesi, sitä paremmin se toimii. Intuition tuntee koko kropassa – kuuntele siis kehoasi, se ei valehtele.
Tämän kortin nostaminen voi olla myös merkki, että kutsumuksesi ja tehtäväsi tässä maailmassa on auttaa muita. Saatat myös olla noita. Tämä on hyvä hetki tutustua paremmin hihhulijuttujen ihmeelliseen maailmaan, mikäli ne eivät ole sinulle vielä erityisen tuttuja. Tutki erilaisia kiviä, opiskele astrologiaa ja mene vielä syvemmälle tarot-korttien maailmassa. Tämä kortti kannustaa myös tutustumaan omiin psyykkisiin kykyihin ja niiden kehittämiseen.
Kortti ohjaa keskittymään feminiinisiin piirteisiisi, olitpa mitä sukupuolta tahansa. Turvaudu rationaalisen ajattelun sijaan tunteisiin ja kilpailun sijaan yhteistyöhön. Älä häpeä hoivaviettiäsi tai tunteitasi. Myötätunto ja empatia ovat tärkeitä ominaisuuksia ihmisessä, vaali niitä.
***
Leppoisaa päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit, se ilahduttaa aina :-) Luen kaikki aina ajatuksella.