Huomenta!
Tänään teemaksi nousee LAKE - Stillness
“The subdued pastels of the early morning light quietly announce that the night is over and the sun is rising. The lake itself has not awakened from its rest and remains still and undisturbed. It welcomes the coming day, ready to respond with grace and fluidity to whatever currents and movements appear in its belly or upon its skin. The surrounding vegetation thrives from the abundant water near the shoreline, and the unoccupied boat lies in wait for its next passenger. All is at rest in this scene.
It is in the deep, internal stillness that we find our Being and come to know that we are intimately united with all of Creation. To achieve this mindset, we must slow down once in a while and get away from the surroundings that interfere and distract our inner tranquility. When we do so, this profound stillness is available at all times, regardless of the environment.
We can experience this sensation with steady, conscious breathing; or we can simply pause for a few moments and be still. The tempo of life these days has sped up considerable, and there seems to be no end to this quickening pace. Immersed as we are in the technological whirlpool, there seems no escape. However, there is no need to be a prisoner to the “hurry up” syndrome, nor is there a need to feel trapped by the awareness of the collective intensities that massive numbers of humans are experiencing these days.
No matter if the noise is from your environment or your seemingly nonstop thinking, it is critical for you to seek stillness. Find it in your world, whether it is a special place in your home or a place in Nature that is far from human made noise. Of particular importance is finding it inside yourself, which can be made easier by being in a quiet place in a natural setting. Doing so not only relaxes your mind, but also heightens your awareness and senses.”
***
Olen päässyt näihin tuntemuksiin, sisäiseen hiljaisuuteen juurikin parina päivänä kun olen oleskellut maalla. Kävin tapaamassa ystävääni, joka asuu ns. keskellä ei mitään. Oli kaunis syysilta, heillä oli talossa ovi auki ulos. Raikas ilma virtasi sisään ja vihreys kukoisti ulkona. Taivaalta kuuluivat muuttolintujen äänet. Joku voi asua näinkin? Ajattelin hiljaa mielessäni.
Olen aina pitänyt syksystä. Se saa minussa nostalgisen olon. Jo lapsena seurasin muutolintuja ja ihastelin niiden paljoutta. Muuttolintujen ääntä ei voita mikään! Ja miten paljon koirani kanssa liikuin metsässä syksyisin, nautin väriloistosta ja metsän tarjoamista antimista. Poimin lähinnä sieniä.
Nostaessani tämän kortin, kaipaan taas järvelle, meidän mökille. Olisipa viikonloppuna hyvä ilma niin voisimme mennä sinne!
Ihanaa päivää Sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)