Alkuviikon ajatus

Huomenta!

Tänään tätä: Wish Upon a Star

Odota parhainta tapahtuvaksi

"Tee toivomus ja odota parasta, sillä elämä antaa sitä, mitä odotat. Jos pelkäät tulevaisuutta, pelkosi saattavat käydä myös toteen. On siis paljon tuottoisampaa odottaa hyviä asioita tulevaisuudelta. Luottamuksesi on taikaa, joka saa toiveesi toteutumaan. Älä huoli, ettei toiveesi toteudu, sillä tämä huoli voi todella estää toiveesi toteutumasta. Uskoessasi toiveesi toteutuvan se toteutuu juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa."

***

 

Voi, onpa ihana kortti. Omalla kohdallani tämä liittyy varmasti asumiseen? Toivon nimittäin uutta kotia, mutta samalla olen myös pelokas. Mutta se, mistä ajattelin tänä aamuna kirjoitella on viikonloppuna minua vaivannut heikkohermoisuus. En nimittäin kestä itsekeskeisiä, itseriittoisia, ylpeitä ja itseään kehuvia ihmisiä. 

 

Lähdin nimittäin erään kaverini kanssa lauantaina ostosreissulle IdeaParkiin. Lähdimme heti aamutuimaan liikenteeseen ja palasimme illan suussa kotiin. Siitä hetkestä aamulla kun olimme samassa autossa matkalla shoppailemaan se alkoi. Nimittäin kehuminen. Ja sitä jatkui koko pitkän päivän. Mitä siihen sitten voi sanoa? En edes viitsi alkaa erittelemään miten mahtavaa oli, mutta siis tiedätkö tunteen kun huomaat itse vain olevasi hiljaa ja kuuntelevasi jumalaista puhetta. Korkeintaan myötäilet. Aluksi ehkä ihastelet kaikkea kohteliaisuudesta mutta sekin alkaa tympiä ennenpitkää. Hitto että olin kiukkuinen kuin kärpänen kun tulin illalla kotiin. Ja tietenkään minusta ja minun elämästäni ei ollut mitään puhetta, sillä eihän tätä kaveriani kiinnosta kuin häneän oma elämänsä. No en tiedä, saitteko tästä ajatuksesta kiinni?! Nyt mietin lähinnä mitä itse teen. Meillä on ollut hyvätkin hetket ja tuntuisi ikävältä hylätä hänet kaveripiiristään. Toisaalta hän on mielestäni idiootti ja mietin kehtaanko hänelle sanoa että kuuntele itseäsi? Että ymmärtääkö hän itse että on idiootti? Ei varmasti. Hän saattaisi vaikka loukkaantua. No sen ainakin opin että enää en hänen kanssaan kahdestaan lähde yhtikäs minnekään, sillä en vain jaksa kuunnella sitä balsamointia ja suitsutusta, sillä hän nostaa itseään jalustalle koko ajan. Ja minä en ole sen luonteinen että jäisin hänen hoviinsa häntä suitsuttamaan. 

Tällaisin aatoksin, muikeaa maanantaita!