Erakko

Miten sattuikaan että aamulla nostin kortin nimeltään ERAKKO. Nyt tänä samaisena iltana minulla on todellakin erakoitunut olo. Olisin niin kovasti halunnut mennä kaverin kanssa lenkille, mutta enhän minä lenkkikaveria itselleni aina saa kun haluan. Uskollinen lenkkikaveri on ollut pois jo 7 kuukautta, eli toisin sanoen olen elänyt koiratonta elämää jo seitsemän kuukauden ajan. Enpä ole täällä kotona saanut mitää aikaiseksi. Olen yrittänyt kohdentaa energiaani johonkin, mutta tuloksetta. Tiskaus odottaa.

Kuka tämän päivän Suomessa elää ilman tiskikonetta? Minä.
Onneksi on tämä blogi, jonne voin kirjoittaa vaikka yksinäisyydestäni kuten nyt. Kirjoittaa koirattomuudesta. Kirjoittaa toimettomuudesta. Kirjoittaa väsymyksestä. Kirjoittaa lihavuudesta. Kirjoittaa masennuksesta. Kirjoittaa kuolemasta. No niin, heti lähti lapasesta. Elämän synkkyys.

Onneksi ei tämä elämä nyt niin kamalan vakavaa ole. ERAKKO kortissakin asian ydin on siinä, että voin lakata olemasta yksin juuri silloin kuin haluan. Juuri silloin kuin haluan.