Kosminen yksinäisyys

Tämän päivän korteista nousi FORGIVE. Tulkinnan kävin vielä varmuuden vuoksi uudelleen lukemassa, sillä päivä on jotenkin ollut ihan kamala.

Tässä vielä kortin tulkinta: Forgive

 Koska tämä on minun blogini, voin itse päättää mitä tänne kirjoitan. Onko se sitten hyvää ja vai huonoa, marmatusta vai hehkutusta. Nyt vähän melankolista kitinää.

Olen katsonut HBO:lta nyt maratonina sarjaa The Wire. Sarja on todella hyvä ja katsoin sitä eilen klo 1.00 asti (VIRHE!) Nukuin mielestäni melko hyvin, mutta kuuden jälkeen ei enää uni maistunut. Niinpä pomppasin rättiväsyneenä sängystä (VIRHE!) , lueskelin aamun lehteä ja keittelin kahvia. Katsoin tämän päivän kortteja ja istuskelin siis myös koneellani lukemassa sähköposteja sun muuta. Mikään ei huvittanut. Aloitin uudelleen katsomaan Wireä ja noin parin tunnin kuluttua klo 8.00 nukahdin sohvalle. Heräsin klo 12.00 uudelleen. (VIRHE!) Oloni oli todella tukkoinen ja pöllähtänyt. Maljojen Ritari soitti minulle kaverinsa mökiltä, missä hän on ollut viettämässä oikea paratiisilomaa monta päivää. Hän on saanut miesten kesken a) juoda kaljaa b) saunoa c) nukkua niin paljon kuin huvittaa. Ymmärrän kyllä että kotielämä ei tuon jälkeen ihan heti maistu...Saa nähdä saapuuko hän tänään vai vasta huomenna.

Söin lounasta ja join Detoxia. En edes muista kaikkea niin tarkkaan mutta sitten päätin mennä katsomaan pari geokätköä, sillä se on uusi harrastukseni mitä olen yrittänyt viritellä. Ihan kamalasti autoja joka paikassa, menin lähikaupungin suosittuun puistoon ja luonnonsuojelualueelle. Alkoi ahdistamaan. Haluan metsän keskelle. Missä voin rauhassa pyöriä kännykkäni kanssa sillä en kuitenkaan huomaa heti kätköä. Lähdin kotiin.

Sitten olikin tullut posti. Jaahas, minulle oli tullut sairaalasta kirje. Haluavat ottaa pois minun laitteeni, jonka kanssa olen opetellut elämään. Käytän sitä liian vähän. Nukun liian vähän. Laite ei ole parantanut elämänlaatuani ollenkaan. Tuntui että matto olisi viety jalkojeni alta. Olen lannistunut. Minua ei pystytä auttamaan. En pysty itse itseäni auttamaan. Söin päivällistä ja varmuudeksi kaksi ylimääräistä voileipää.(VIRHE!) Ajatukset riisteilivät päässäni ja mietin menenkö lääkäriin ja kerron että sekoan vai mitä ihmettä teen. Jatkoin muistaakseni Wirea. Nukuin.

Heräsin kopsahdukseen.

Pieni lintunen lensi päin olohuoneemme ikkunaa. Huomasin myöhemmin että se oli kuollut. Kuin piste Iin päälle tämän helvetinmoisen päivän päätteeksi. Huomenna tulee vieraita klo 11.00. Pitänee hankkia jotain kahvin kanssa tarjottavaa, ettei aamusta tule kiire. Mitenkähän ensi yö taas menee. En nimittäin jaksa väsymystä.

Kastelin sentään kukkasia, rullasin pari puhdasta mattoa pois ja siivosin naattikasan kukkapenkin edestä. Ihan sen takia kun ne vieraat! Jospa huomenaamulla vielä imurointi niin se on siinä. Ai niin ja sinne kauppaan pitäisi vielä ehtiä. 

Voi hyvin. 

Olkoon huominen parempi.