Elämäni aakkoset: Z

 Z = ZETOR

Elämäni aakkosista tulee zetasta mieleen vaarini traktori Zetor. Lapsena en tiennyt mitään parempaa kuin istua Zetorin hytissä vaarin tekiessä töistä. Pidin kiinni aina toisella kädellä penkistä, että pysyin renkaan päällä. Ison renkaan päälle oli rakennettu kuin tehdyt penkit, ruskeasta kiiltävästä kankaasta. Se oli kuin minulle tehty. 

Joskus istuin jalkatilassa. Siellä oli ikkunaa kaikki ja näin kaikkialle. Nämä olivat niitä pieniä iloja, joita elämässäni oli. 

Kerran nojailin taas punaiseen metalliseen Zetorin ikkunankaiteeseen. Vaari ei huomannut minun kättäni vaan pamautti takalasin kiinni. Aloin itkemään hysteerisesti, sillä oikea etusormeni jäi sinne väliin. Juoksin tupaan ja kerroin mitä oli tapahtunut. Vaari kiroili.

Mummo vei minut terveyskeskukseen. Toki sitä ennen olin ehtinyt näyttää isälleni että sormeni liikkuu eikä ole mitenkään "poikki." Viisi tikkiä etusormeni sai ja unohtumattoman sormenjäljen. Tätä ei kenelläkään muulla ole. 

Olen monta kertaa miettinyt, minkälaista on ollut ainoana lapsena asua maaseudulla, maanviljelijöiden perheessä. Kaikki on ollut niin omavaraista. Ne arjen pienet ilot ovat tulleet juuri työstä, sen tekemisestä. Olen ollut varmaan paljon isovanhempieni jaloissa sen aikaa kun vanhempani ovat olleet töissä. 

Monta kymmentä vuotta myöhemmin:

Zetorilla on oma paikka kuivurissa. Öljy on vuotanut, ruskeat penkit pölyttyneet. Vaari haki olutta usein isossa kauppakassissa itselleen, Zetorilla. Hän körötteli rauhassa kyläkauppaan ja sieltä pois. Takaikkunalasi oli usein auki. Lopulta traktorilla ajelu jäi. Ikä teki tehtävänsä.

Vaari lähti usein iltamyöhään katselemaan paikkoja kuivuriin. Sinne, missä hän oli elämäntyönsä tehnyt. Hän katseli tekemiään seiniä, työkaluja, Zetoria ja muita työntekoon liittyviä juttuja. Mummo oli ihan kypsä koska vaari hortoili milloin missäkin. Ymmärsin vaaria. Kuivuri työkaluineen oli hänelle tärkeä paikka. Siellähän oli koko elämäntyönsä tehnyt. Kaikki oli ennallaan.

Ja kun monta kymmentä vuotta myöhemmin myin tämän Zetorin, se meni pilkkahintaan eräälle jobbaajalle. Ehkä saatoin häntä uskoakin. En tiedä. Tarvitsin rahaa. Vaari oli kuollut. Zetorilla ei ollut enää ajajaa. Nyt Zetor asustaa maalaispitäjässä, vähän kauempana. Voikoon hän hyvin.