Ukkonen, mikä ihana luonnonilmiö. Nyt ukkostaa, juon aamukahvia ja tämän päivän kortti Siunaukset kertoivat minulle juuri sen mitä minä tarvitsen. Iloitse pienistä asioista. Niinhän minä yritän. On pimeää, sataa kaatamalla. Luonto viheriöi ja nurmikko suorastaan räjähtää tämän jälkeen kasvamaan.
Eilen kävin pitkästä aikaa lenkillä. En ole lenkkeillyt pitkään aikaan, liki kolmeen viikkoon ja sen kyllä huomasi. Nyt kun kävin taas, oli oloni loistava. Tänä aamuna silti painoni oli taivaissa. Kiitos ruokatottumusten. Tietysti nämä helteetkin turvottavat, mutta eiköhän suurin syy ole siinä mitä suustaan alas laittaa.
Olen katsonut Farmi- ohjelmaa. Siinä Veeti Kallio vaikuttaa olevan todellinen zen- tyyppi ja mieleeni tulikin hänen viisautensa; vaikka aamulla vituttaisi kuinka ja olisi huonolla tuulella, mieltä voi viritellä parempaan suuntaan, ihan kuin kitaraa. Vaikka en mikään musikantti olekaan niin silti saan tästä ajatuksesta kiinni. Minuakin ahdisti nyt kun heräsin. En tiedä mikä. Rutiininomaisesti keitin kahvia ja luin aamun lehden. Pikkuhiljaa virittelin itseäni parempaan päin. Tämän jälkeen tein nettiostoksia ja nyt olen täällä. Kirpputorit aukeavat kymmeneltä, jospa käyn sielläkin kun en ole vähään aikaan käynyt.
Antti auttaa minua. Niin hän lupasi. Antti Heikkilä nimittäin kartoitti olenko riskiryhmässä saamassa diabeteksen. Taidan olla. Katsotaan mitä muuta sanottavaa hänellä on. Netti on oikeastaan pullollaan kaikenlaisia apu- ja tukisivuja. Kun paino nousee, tilaa valmennus. Kun masentaa, hae vertaistukea. Jne. jne. jne.
Taidan tehdä aamukamman. Kovasti odotan kesälomaani. Laskin että 18 TYÖpäivää on vielä jäljellä. Eiköhän se suju kuin tanssien. *Kröhömmmmm*
Kuva: Alexander Granholm @ Flickr / Creative Commons BY-2.0
Meilläkin satoi kaatamalla eilen illalla, vaikkakin sade oli todellakin tervetullutta. Ukkonenkin jyrähteli, muttei tullut päälle.
VastaaPoistaToden totta mieltään voi "sukkeroida" kuten minä asian ilmaisen. Kun yrittää nähdä aina positiivista, olo paranee.
Eilen aamulla lähdettiin Joensuuhun, ja lähtiessä kaikki asiat vastustivat. Tavarat unohtuivat sisälle, ulko-ovi ei auennut avaimilla ja väänsimme molemmat hampaat irvissä lukkoa auki - raivostutti suorastaan. No avautuihan se ovi, ja huomasimme, että jääkaapin edessä oli vettä iso lammikko. Helle oli sulattanut jääkaappiamme ja ei kun luutuamaan.... Loppujen lopuksi myöhästyimme 54 minuuttia lähdöstä ja mietimme, että tavaroiden unohtelun vuoksi vältimme vesivahingon ja tiedä minkä hirvikolarin kun emme lähteneet ajoissa ajamaan.