Lukemista & muisteloita

Luin tässä päivän aikana kirjan Auschwitzin tatuoija, joka vei kirjaimellisesti mennessään. 

 

Siitä jäi mieleeni sanonta - jota itsekin olen käyttänyt että 

"Tänään oli hyvä päivä."

Kirjassa sanotaan että "Tänään on hyvä päivä, kun heräät."

Niinhän se on. 

Ei voi kuin kuvitella mitä kauheuksia maailma on ollut pullollaan ja on vieläkin. Olen katsonut paljon elokuvia tai lukenut kirjoja mitkä liittyvät juuri natseihin, rotujalostukseen, sotaan tms. Se on niin erilainen maailma missä olen elänyt tai suurin osa meistä on.

Isän puolen sukuni on tullut karjalasta tänne Suomen maalle ja he ovat kokeneet kaikenlaista. Mummoni ei ole ainakaan tunnustanut olevansa masentunut koskaan. Eikä hän kyllä ollutkaan. Hän oli kuulemma joskus saanut mielialalääkkeitä ja kun kysyin miten ne vaikuttivat niin mummo sanoi että häntä laulatti paljon. Mutta silloin kun se lähtö tuli...tuska, kun ei olisi halunnut jättää kotiaan ja karjaansa...mutta oli pakko lähteä. Mummo kertoi päästävänsä karjan vapaaksi navetasta ja sitten he lähtivät evakkoon.

Olen monta kertaa miettinyt, miten kävisi jos itse tästä joutuisi lähtemään sodan takia evakkoon....minä varmaan tappaisin itseni. En voisi jättää lemmikkieläimiäni tänne tapettaviksi. Ja itsekin tietty pelkäisin. Mutta onneksi tämä ei ole realistista, ainakaan vielä. Voimme elää täällä kuplassamme onnellisina - ihan sama jos veroja korotetaan tai etuuksia vähennetään. Elämme sillä mitä meillä on. Ja olen vaatimaton luonne.

Äidin puolelta taas tulevat selvästi masennuksen geenit. Mammani oli 12- vuotias kun hänen äitinsä kuoli. Äiti oli antanut ohjeet, miten toimia kun hän korahtaa viimeisen kerran. Olisko ollut keuhkotauti?  Ja kun niin kävi, mamma lähti umpihangessa naapuriin pikkusisartensa kanssa ja jäi sille tielleen. Mamma oli ujo luonteltaan ja tapasi ekstoverin papan, jonka kanssa perusti perheen. Pappa kuitekin menehtyi suht nuorena vanhuksena ja se oli mammalle kova paikka. Niinpä tiedossa oli lukuisia itsemurhayrityksiä, mutta mikään ei onnistunut. Loppujen lopuksi mamma eli pitkän elämän vaikka ei olisi halunnutkaan elää. 

Tästä onkin hyvä pohtia nimenomaan sitä, mikä juuri oma tilanne on kaiken suhteen. Menneisyys vaikutta kuitenkin tulevaisuuteen, halusit tai et.

Otan vielä yhden henkiläinkortin, jotta saan tämän postauksen luontevaan päätökseen. 

SUSI - POLUN ETSINTÄ

 

Vapauta viestisi ja aloita uusi matka.
Olet opettaja ja autat muita löytämään tiensä.
Haasteita tulee, mutta sielusi on vahva.
Sinnikkyys on salainen voimasi.
Sinulla on rakkaus, joka kestää.

***

Kaikkea hyvää sinulle!