Mummoni oli kova pursottelemaan kermaa täytekakun päälle. Tai oikeastaan hän teki vielä raskaampaa kermaa, eli voikreemiä. Täytekakut olivat tärkeitä mummolle ja hänen suurta herkkuaan. Niinpä täytekakkuja oli lapsuudenkodissani melkein viikottain. Pursotin oli iso valkoinen suppilo, osittain kankainen, ja sitä oli ikävä käsin tiskata, kun se tuntui aina rasvaiselta. Siinä oli fairylla töitä.
Vaarilla meni suonet tukkoon. Läskikastike, voi, läskikastike ja voi tukkivat hänen suonensa. Siitä selvittiin pallolaajennuksen ansiosta. Vaari ei ollut niin täytekakkujen perään, mutta kaikki muu suolainen ja rasvainen maistui.
Mummo eli melkein 100- vuotiaaksi. Onko kiittäminen täytekakkujen?
Toivon että hänen sielunsa leijuisi aina lähelläni, sillä se toisi lohdutusta.
***
Viikon 44 krapusanat ovat pursottaa, leijua, tukkia.
Muita krapuja voit lukea täältä: Krapuja
Upea tarina lohdullista tietää, että makeanhimoiset elävät kauan 😂
VastaaPoistaJoku elää pitkään ruokavaliosta huolimatta. Ah, kunnon pitkään haudutettu läskisoosi, se on hyvää. Kerran viidessä vuodessa ehkä teen.
VastaaPoistaMinunkin mummoni eli muutamaa kuukautta vaille 100-vuotiaaksi, mutta ei kokannut eikä leiponut. Hän oli tärkeä ihminen elämässäni, ja on edelleenkin usein ajatuksissani 💜
VastaaPoistaEi kiitos voikreemille! Kermavaahtoa kyllä kiitos.
VastaaPoistaGeeneistä on kiittäminen tai kiroaminen paljolti. Ja tietenkin omasta ruokavaliosta.
Rakastan kaikkea makeaa, en niinkään suolaista.
Pursottimen peseminen on todella ällöä, rasvaista!
Kyllähän kermakakku nuorempana maistui, mutta nyt kyllä nirsoilen ja minimoin.
VastaaPoistaIhanasti pursotettu krapu( alkoi tehdä mieli🎂), hyvä kun vaari selvisi,kunnon läskisoosi on parasta! ( ja nyt tuli 😋).
VastaaPoistaToden totta, ei se ruokavaliokaan ole kaikkeen sairasteluun syy. Geenit myös ratkaisevat ja tietysti myös hyvä onni ja tarkkuuskin, ettei jää esim. auton alle tms.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteistanne! Taitaa kermakaakut olla kohta katoava luonnonvara.
VastaaPoistaIhminen on rikas jos hänelle on kertynyt tällaisia mukavai muistoja pois nukkuneista läheisistään!
VastaaPoista<3
PoistaIhanasti ajateltu!
PoistaIhana ja opettavainen tarina. Ei liikaa rasvaa ettei paikat tukkeudu!
VastaaPoistaAh, ny tuli kermakakun nälkä. Minullekin tosin maistuu voi ja suolainen enemmän kuin makea.
VastaaPoistaPaljon ehtii kertyä kauniita muistoja, kun saa pitää isoäitinsä niin kauan. Minullakin on tunne, että raikkaimmat ihmisemme kuoltuankin ovat tavalla tai toisella seuraamassa elämäämme.
VastaaPoistaA-haa, kermakakuissa pitkän iän salaisuus!
Pursottelu osaksi "Käypä hoito" -suosituksia :o)
VastaaPoista