Kuusta...

"Kun ei ole muuta

voi katsoa kuuta

ja toivoa toisen olevan 

lähellä."

VALOKUVATORSTAI: KÄÄNTÖPISTE

Haaste 301: 

 

"Tämän viikon haasteena on kääntöpiste.

Elämässämme saattaa olla erilaisia kääntöpisteitä jolloin matkamme kulku saattaa muuttua, tai sitten se on jokin arkinen, ajankohtaan liittyvä asia, veneet nostetaan talvea varten suojaan, käydään mökillä viimeisen kerran, kotiin tulee uusi perheenjäsen, lapsi tai se voi olla kissa tai koirakin, muutetaan yhteen tai erotaan."

Vastaamaani haasteeseen kuuluu pieni tarina. Se on kerrottu kuva kuvalta, oikealta vasemmalle, alhaalta ylös.

 ...Syystuuli vain soi lauluaan kuin kaiken tietää vois...

.

Äiti sairastui. Se oli shokki. Olimme kuitenkin toiveikkaita. Pakkohan se oli olla. Vierailin sairaalassa niin usein kuin pystyin, melkein joka päivä. Kuvassa äiti katsoo minua iloisin silmin, ainoaa tytärtään. Sytostaatit valuvat suoraan suoneen. Käymme sairaalan kanttiinissa syömässä jäätelöt ja juomassa kahvia. Siitä tuli oikein tapa. Sitten äiti halusi katsoa sähköpostit tietokoneella.

Oli syksy. Ajatuksenani oli että kyllä tästä selvitään. Päätin valokuvata näkymiä osastolta. Ruska oli vasta aluillaan ja vuoden aikojen vaihtuessa Äiti selviää. Puut kaljuuntuvat, Äiti kaljuuntuu, mutta Äiti paranee. Nostin Äidille Tähden. Hiukset alkavat kasvaa uudestaan kuin hennot hiirenkorvat. Uusi elämä alkaa, versot vahvistuvat ja lehdet saavat väriä. Ajatuksena oli koota valokuvakollaasi Äidin matkasta, sairastumisesta ja sen voittamisesta.

Seuraavana syksynä Äiti kuoli. Hän ei jaksanut, eivät kasvaneet hiukset eikä koittanut uusi kevät. Tämä kuva on otettu ensimmäisenä  iltana ilman Äitiä. Tästä alkoi Kosminen Yksinäisyyteni. Kun ei ole muuta, voi katsoa Kuuta ja toivoa toisen olevan lähellä. Äiti näytti Taivaan Merkit. Niin uskomattoman upea ja kaunis syystaivas tuolloin oli.

Ajantaju pysähtyi. Tuli ikuinen syksy. Tuossa pienessä uurnassa Äiti nyt on. Tuonne hän menee. Isäni viereen. Tuonne jumalattoman pieneen koloon ikuisiksi ajoiksi. Konkreettisesti näin, mutta tiesin että Äiti on jo muualla. Hän oli jo silloin, kun silitin hänen elotonta kättään ja katsoin puoliavoimia silmiä, juuri kun hän oli siirtynyt jonnekin muualle. Taivaaseen, luulisin.

Hautasin itse hänet maahan. Se oli terapeuttisinta mitä tiedän. Ihan uskomaton tunne kaivaa maata oman Äidin päälle. Saattaa hänet loppuun asti perille, ihan perille asti. Ote ei livennyt hetkeksikään.

Jäljelle jäi Rakkaus. Kaipuu. Mieletön kokemus ja kasvu. Kiitos Äiti rakkaani, olet aina luonani.

Pyhän toinen pyhä

Huomenta!


Eiliselle olisin nähnyt Kohtalonpyörän pyörähtävän, sillä niin erikoinen päivä oli. Päivän suunnitelmat menivät täysin uusiksi, mutta ei oikeastaan yhtään hullumpaan suuntaan. Miekkojen Tappion vaikutus lähimenneisyydessä vaikutti yhä...

Nyt kaipaan taas Thoth- pakkaani. Nostan yhden kortin tälle päivälle. Yhden teemakortin. Se on

TORNI

"kauaskantoinen sisäinen muutos, parantaminen, vanha tuhoutuu tehdäkseen tilaa uudelle, hengellinen uudistuminen, itsetuntemus"

" Jäykistyneet ja ahtaiksi käyneet rakenteet on hajotettava ennen kuin menestys ja täyttymys voivat tulla elämääsi. " Oletko valmis katsomaan itseäsi ja elämääsi uusin silmin?

 Tämä koskee myös parisuhdettani. Sisäisitä, kangistuneista toimintamalleista pitänee päästää irti, jotta itse voit kasvaa ja saavuttaa uutta. Vaikka elämä olisikin kaoottista hetken, se rauhoittuu kyllä. Iloitse siitä että sinulla on kumppani vierelläsi tätä kaikkea varten. Vaikka itse muututkin, et voi muuttaa kumppaniasi. Sen sijaan voit näyttää hänelle miten muuttuminen kohti uutta on mahdollista... Täytyypä sanoa että todella vaikea kortti minusta tämä torni on tulkita.

Pyhäinpäivää...

Huomenta!

Kolme Bohemian Cat`s korttia tälle päivälle.

Lähimenneisyys: Miekkojen 5

Kissa seisoo terhakkaana ja pitää lintuhäkkiä kädessään. Jotakin on saalistettu, jokin on vangittu, kahlittu häkkiin. Taistelu on ollut näköjään käynnissä, sillä toinen kissa on lähdössä takki olalla pois ja kaksi miekkaa makaa maassa. Ehkäpä he ovat taistelleet linnusta ja voittaja saa sen. Luopumista tai voitto. Miekkojen viisi viittaa kyllä tappioon. Lähimenneisyydessä sen vaikutus tuntuu tähän päivään saakka.

"Meanness and sneakiness- defeat by dubious means- selfishness- dishonour and disgrace- enjoying an unkind and unjust victory."


Tämä hetki: Sauvojen Hovipoika

Kissa seisoo Halloweenin värinen viitta harteillaan keppi kädessään. Katse on kylläinen, voitokas ja tyytyväinen. Riikinkukko on taustalla, onkohan se tarkoitus saalistaa? Tunnelma on mukava ja odottava. Jotakin mukavaa tulee tapahtumaan.

-Keen to get going- news or messages that will lead to action- enthusiasm about a new project or endeavour- taking an innovative approach-


Lähitulevaisuus: Maljojen 7









Kissa esitelmöi tyhjälle salille tai sitten hän harjoittelee. Puku on hieno ja maljat ovat pöydällä, kuin odottamassa. Katossa on kaunis maalaus, ehkä kissa katsoo sitä. Tai ilmassa on jotakin...

 "Daydreams of desire- Wild fantasies- Bewildered by choice- Wishful thinking."

NUMEROKUVAT 052: 3

Viikon numerona on 3.

Täytyy kyllä myöntää että nyt löi meikäläisellä vähän tyhjää. Meinasin eilen osallistua tähän haasteeseen, mutta mieleeni tulikin jo kolmoseen viittaava haasteeseen osallistuminen palmikkokuvan kera. Hetkinen, en kai minä nyt kahteen kertaan samaan haasteeseen aio osallistua. Olen muutenkin välillä ollut huolissani muististani jne. (Lääkärin mukaan se johtuu stressistä.)

Tänä aamuna sitten asia selvisi. Viime viikolla kyse olikin Makrohaasteesta ja tämä on numerokuvahaaste. Siispä osallistun viime tingassa.

"NO ONKOS TULLUT KESÄ JO TALVEN KESKELLE?"

Talvisin Irish Coffee lämmittää kun taas kesällä Pina Colada vilvoittaa. Valkohäntäpeurat ovat kuvattuna tien päältä matkalla mummolaan. Mielenkiintoista, molemmat drinkit ovat nautittu kolmen hengen porukassa...

Alkoholista sen verran, että olemme nyt molemmat, sekä minä että Maljojen Ritarini olleet täysin nollatoleranssissa alkoholin suhteen varmaan jo reilun kuukauden.  Se on ollut täysin kivutonta, mutta päätimme vain luopua kaikesta alkoholista saunasiideristä lähtien. Ehkä tämä tekee Ritarilleni vielä enemmän hyvää kuin minulle ;-)

Siitä pääsenkin SOKERIIN. Huomasin että virtuaalimaailmassa alkaa sokerihaaste ja mieleni tekisi osallistua sokerittomaan marraskuuhun. En ole kuitenkaan vielä aivan varma asiasta...Koska jos otan haasteen vastaan, sitten OLEN VARMA. Se on minulle varmasti vaikeampaa kuin alkoholista luopuminen, sillä olen oikea sokerihiiri. Eilenkin oli pakko syödä vielä illalla tuplakahvivanukas, joka on ihan taivaallisen hyvää...
Mutta sokerihaaste on mietintämyssyn alla.

Höh, eksyinpä aiheesta. Mutta nyt viime tingassa kolmoshaasteeseen....Tiesittekö muuten, että Ritarini on kaksonen? .... ;-) ( mä en kestäis, jos olis kolmonen...)