Tästä sanasta tulee ensimmäiseksi mieleen naurulokki tai sitten nauru, joka keljuttaa maailmassa eniten. Enpä tiedä johtuuko aamuäreydestä, mutta taas tulee vähän sellaisia negatiivisia ajatuksia mieleen.
En tiedä mitään nimittäin ärsyttävämpää kuin ivallinen nauru, joka nauretaan juuri sellaisessa veemäisessä kohdassa että ihan sapettaa. Joskus kun olen riidellyt Maljojen Ritarin kanssa, olen kuullut tämän naurun. Savu tulee ihan korvista ulos. Olen itsekin yrittänyt opetella tuota veemäistä naurua juuri oikeassa tilanteessa, mutta olen huono siinä. Se on vähän kuin vähättelyä, ei sen väliä, ootko vähän tyhmä ja kaikkea muuta ärsyttävää- nauru!
Tästä päästäänkin siihen ääripäähän, miten tärkeää nauru on. Jos pariskunnat eivät enää naura yhdessä, peli on menetetty? Voidaanko ajatella näin. Minua ainakin naurattaa nykyään harvoin. Useimmiten tekee mieli itkeä, mutta itkukaan ei aina tule. Huumorintaju yhdistää, sanotaan. Huumorintaju pitää yhdessä, sanotaan.
Menen tänään ensimmäistä kertaa fysioterapeutille kipeän selkäni kanssa. Voin sanoa, että ei naurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)