Taitojen Perjantai

Huomenta!

Viikonloppu on alkamassa. Nostin sen kunniaksi:

TAITO

- vastakohtien yhdistäminen, tasapaino, sisäinen muutos, transformaatio, alkemia, merkittävä askel, luova voima-

Tämä kortti merkitsee haastetta katsoa sisäänpäin. Vastakohtien yhdistämisen tässä vaiheessa sisäinen muutos ei lainkaan siedä ulkopuolelta tulevia sysäyksiä tai paineita. Löytääksesi kätketyn kiven, timantin, sinun täytyy katsoa sisäänpäin.

 "Nauti kaikin tavoin itsestäsi, energiastasi ja taidoistasi ja anna niiden ilmetä luovuutena. Sinun ei tarvitse enää taistella eikä tuntea tuskaa."

MAAILMANKAIKKEUS

 

”Täydentyminen, kosminen liitto, matkustaminen, orjuudesta vapautuminen, karmasta vapautuminen.”

Tämä on Suurten Salaisuuksien korttien viimeinen kortti. Se sulkee ympyrän, joka alkaa Narrista. Tärkeä tehtävä on täytetty ja jälleen palataan Narrin viattomuuteen ja vilpittömyyteen. Pisara häviää mereen ja meri tulvii pisaraan.

Ympyrä on sulkeutunut. Olet lähempänä maailmankaikkeutta. Sinun on nyt mahdollista nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat. Asetelma on valmis uuden aloittamiselle tai jonkin asian suotuisalle loppuunsaattamiselle. Elämäsi tapahtumat ovat sopusoinnussa maailmankaikkeuden kanssa.

Millä elämäsi osa-alueilla sinun on aika vapautua? Onko tiedossasi jokin matka tai jokin yritys, jotka vain odottavat, että tekisit jotain niiden eteen? 

 

Luota omaan intuitiiviseen ymmärrykseesi! Tee lista kaikista loppuunsaattamattomista tilanteista, joiden selvittäminen helpottaisi oloasi.

 

Olen yhtä maailmankaikkeuden kanssa.

*** 

Tiedätkö sen tunteen kun pitäisi, pitäisi ja pitäisi? Olen huomannut että monta kertaa pitäisi unohtaa ajattelu kokonaan ja alkaa toimimaan. Unohtuisi nuo pitämiset. Minulla ainakin on paha tapa välillä pohtia kaikenlaisia juttuja, mitä pitäisi tehdä ja sitten aika humpsahtaakin hupsista ja mitään en tehnyt. Ainakin kotona käy usein niin.  

Minusta tuo toiseksi viimeisin lause tulkinnassa jossa kehotetaan tekemään listaa, on todella nerokas. Minua ainakin vaivaa keskeneräiset asiat, varsinkin kun tiedän että loppuunsaattaminen on vain minusta itsestäni kiinni. 

Juttelin eilen illalla erään äitinsä menettäneen naisen kanssa. Tästä tuli mieleeni taas oma äitini sekä se, että hänellä ei kyllä koskaan ollut pitäisi- vaihdetta päällä. Hän teki. Teki, teki ja teki. Hän oli tekijä. Hän ei koskaan ymmärtänyt minun tapaani pohtia ja ajatella juttuja, hänen mielestään se oli turhanpäiväistä vatvomista. Aina välillä kun huomaan että en saa mitään järkevää aikaiseksi ajattelen, että nyt tyhjennän pään ja alan toimimaan. Niinkuin äitini olisi tehnyt. Niinkuin äitini olisi käskenyt minun tekemään. Vähän niinkuin kongnitiivisessa psykoterapiassa. Toiminta lisää toimintaa. 

Hyvää päivänjatkoa!