Vuosipäivä :-(

Näihin aikoihin on kulunut vuosi siitä, kun menetin rakkaan koirani Vilin. Melkein joka päivä olen sitä kaivannut, välillä enemmän, välillä vähemmän. Viimeaikoina olen kaivannut hyvin paljon, ikävä ja yksinäisyys on ollut musertavaa.

Olemme olleet mökillä ja varsinkin siellä on ollut ikävä huomata miten kovasti koiralle olisi siellä tilaa. Viime vuonna saimme alkukesän vielä viettää yhdessä leppoisia kesäpäiviä, mutta ei enää heinäkuun puolenvälin jälkeen.

Minulla ja Vilillä oli oma kurkipaikka, missä kävimme aina yhdessä. Olen ottanut sieltä valokuvia vuosien saatossa. Alkukesästä näin kaukaa siellä kurkiperheen, mutta en ehtinyt kuvaamaan. Eilen illalla kävelin sinne taas yksin ja itkin melkein koko matkan. Kuvittelin Vilin kävelevän edessäni ja olen odottanut erilaisia merkkejä  Vilin läsnäolosta, kuten olen aikaisemminkin maininnut. Mutta eilinen oli hieno kokemus.

Ensiksi näin valkohäntäkauriin pomppivat sarvet päässään pois paikalta. Tämän jälkeen olin kurkipaikalla ja kuvittelin että Vili on lähelläni. Kurkipaikalla kasvaa nyt rypsiä. Minulla on aina ollut mielikuvia, että edesmenneet koirat juoksevat nyt autuailla mailla keltaisessa rypsipellossa. Nyt tiedän että Vili juoksee siellä. Olisin halunnut etsiä häntä sieltä. Ja uskon että Vili on onnellinen. Voi kunpa minäkin olisin!

Kuva: peda.net

Takaisintulomatkalla näin vielä ketun.