Perjjjjantai!

Huomenta!

Tämä perjantai alkaa tällä: KUOLEMA

 

-Kuolema ja ylösnousemus, vanhoista pauloista vapautuminen, ulkoiset muutokset-

Kuoleman kortti ei merkitse yleensä fyysistä kuolemaa. Tavallisesti se viittaa radikaaliin ulkoiseen muutokseen. Vanhojen suhteiden on hajottava, päätyttävä. Siihen voi liittyä kipeitä kokemuksia, mutta kortin nostaminen merkitsee valmiuksiasi tähän. Irtipäästäminen vapauttaa sinut, vaikka vaikeaa se voi olla. Kuolema näyttää kahdet kasvonsa: ne, jotka tuhoavat ja repivät hajalleen ja ne, jotka vapauttavat sinut vanhoista, liian sitovista, elämänkielteisistä siteistä. Riippuu omasta asenteestasi, kumpi näistä toteutuu.

Korttia hallitsee luuranko, joka on valmiina niittämään viikatteellaan. Luuranko on erittäin jännittyneessä, vinossa asennossa. Se on käynnistämässä muutosta. Kortin alaosassa olevan skorpionin pyrstö on valmiina pistämään. Lumpeen ja pyhän liljan kukat ovat kuolemaisillaan siihen mutaan, josta ne kerran saivat ravintonsa.

Olet nyt valmis tekemään elämässäsi tarvittavat muutokset. Hyväksy se tuska, joka saattaa seurata vanhan menettämistä.

Millaisissa aikansa eläneissä suhteissa tai tilanteissa yhä roikut?

Kuole ennekuin kuolet.

Pystyäksesi todella elämään yltäkylläisyydessä sinun on joka hetki oltava valmis luopumaan siitä, mikä on mennyttä; minkä olet jättänyt taaksesi.
***
Ja nyt pari varoituksen sanaa. Luvassa on vuodatusta. Joten jos et jaksa lukea, lue loppulause.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että elämässäni on kaksi asiaa, mistä haluan eroon. Toinen on työpaikka ja toinen on hankala ihmissuhde. Ihmissuhteella tarkoitan tässä kohtaa kaverisuhdetta, en parisuhdetta. Mutta ensin työasioihin.
Työmääräni on tällä hetkellä kohtuuton ja reilusti osaamisalueeni ulkopuolella. Se väsyttää ja luo epätoivoa. Haluan joka päivä (melkein) vaihtaa työpaikkaa, mutta en ole toistaiseksi saanut sitä aikaiseksi. Herään aamuöisin liian aikaisin, sillä stressaan työasioitani ja iltaisin töiden jälkeen olen niin väsynyt, että en jaksa tehdä mitään. Oksetus kurkussa, silmät seisoen päässä, odotan että pääsen nukkumaan. Aamuisin itken. Itken joko sängyssä, aamukahvilla tai autossa matkalla töihin. En jaksa enkä halua mutta kun minun pakko. Olenko naiivi?
Minusta tuntuu, että olen aivan väärässä paikassa. Tai että eräs toinen ihminen on väärässä paikassa. Jompi kumpi meistä joka tapauksessa on väärässä paikassa. Se tunne, kun et osaa etkä pysty. Aloitetaan ihan aluksi vaikka kielitaidosta. Pitäisi olla kansainvälinen ja osata puhua selkeää englantia asiakkaiden kanssa. Minulle se on mahdottomuus. Jees ja nou tulee ja vähän muuta, mutta ei siitä keskustelua aikaan saada. Se väsyttää. Joudut pyytämään tämän tästä apua. Minä olen huono pyytämään apua. Ja kaiken sen lisäksi tunnen olevani täysi idiootti. Olen kärvistellyt nyt siinä uskossa töissä, että minulla on vapaa- aikaa ja voin harrastaa. Iltaisin. Nyt en jaksa tehdä mitään iltaisin. Kerroinkin sen jo.
Toinen asia on hankala ihmissuhde. Olen joskus ennenkin vuodattanut täällä tunteitani, mutta niin minun mieleni tekisi katkaista koko ihmissuhde. Tämä nainen ei tee mitään muuta kuin valittaa joko elämästään tai kehuu itseään. Itse hän on soppansa keittänyt mutta silti tulee vain valitusta ja valitusta. Ja minä kuuntelen. Kuuntelen koska olen kiltti ja kuuntelen koska ei minulla muutenkaan niin paljon juttukavereita ole. Olen ajatellut että kiva se on jonkun kanssa jutella, mutta nyt huomaan, että nämä juttelutuokiot ottavat enemmän kuin antavat. Ihan siis joka saatanan asiassa pitää joko päteä tai sitten kehua. Mitään hyvää hän ei koskaan sano kenestäkään. Ei koskaan. Enkä oikeastaan halua kirjoittaakaan hänestä enää koska huomaan ärsyyntyväni jo pelkästä ajattelusta, mitä hänestä kirjoittaisin.

No onneksi on jo perjantai. Kaksi päivää vapaata. Laitan puhelimen kiinni enkä vastaa rasittaville ihmisille. Jospa aloitan vaikka siitä.

Ihanaa viikonloppua Sinulle!