Viimeksi kerroin teille tunteita herättävästä kirjoituspöydästä niin nyt olen päässyt osastoon sohvat.
Olen tosiaan metsästänyt meille uutta sohvaa, käytettyä arvatenkin mutta meille uutta. Minulla on ollut "aina" aikuisena punainen sohva. Nytkin meillä punainen divaanityyppinen sohva ja sitä ennen oli kaksi viininpunaista nahkasohvaa. Tämä divaanisohva löytyi halvalla torista ja kaverini pesi sen tekstiilipesurilla puhtaaksi. Nyt se on on kuin uusi.
Sitä ennen minulla oli kaksi viininpunaista sohvaa. Se toinen on vielä tallessa lapsuudenkodissani varastossa. Siinä on sapelinmentävä reikä, kun hullu eksäni sapeloi suutuspäissään istuinosan. Se tuo huonoa energiaa ja haluan kadottaa sohvan taivaan tuuliin. Toinen sohva käytettiin loppuun. Ah, sitä nautintoa kun sain viedä sen ruman rikkoutuneen tekeleen roskalavalle! Sen jälkeen olimme pitkään ilman minkäänlaista sohvaa. Olimme patjoilla kuin hipsterit ikään. Miehet ovat vaihtuneet ja niin ovat myös sohvat.
Nyt olen havitellut uutta sohvaa, punaista, mutta niitä ei niinkään ole tarjolla.
Ehkä nyt, uusien tuulten myötä, on aika myös luopua punaisesta sohvasta. Nyt olen haaveillut vaaleanharmaasta. Siihen saa yhdisteltyä kivoja värejä. Mustia sohvia minulle on tarjottu, mutta se on liian tumma.
Lapsuudessani meillä oli sammalenvihreä samettisohva. Se haisi tupakalta, koska miesväki poltteli norttia sisällä illat pitkät. Sen lisäksi oli kaksi samanväristä nojatuolia. Mahduin juuri iskän viereen istumaan nojatuoliin ja katselin sieltä telkkaria. Isä yleensä nukahti siihen ja kuorsasi. Taisi olla kännissäkin. Muistan miten hän poltteli norttia ja teki savurenkaita. Yritin niihin sitten ujuttaa sormeani sisään. Se oli silloin hauskaa.
Sitten meille ostettiin uusi samankokoinen sohvakalusto. Siinä oli kovat vaaleat villaiset penkit ja puiset tummanruskeat käsinojat. Penkeissä oli tummia ruskeita raitoja. Siinä oli huono istua. Sekin sohva on vielä jäljellä varastossa ja toinen nojatuolikin on elossa. Harkitsen viemistä mökille. Meille ei ole koskaan kotiin ostettu mitään uutta, nämä sohvat olivat kylläkin uudet mutta halvat. Ja sen huomasi.
Vähän tämän jälkeen tuttavaperheemme osti itselleen uudet sohvat ja he lahjoittivat meille kullanväriset plyyssisohvat. Ne on vieläkin olemassa ja kovassa käytössä mummollani. Niissä on hauskat hapsut alaosassa ja niiden hapsujen alla kissat aina piilottelivat. Sinne minä aina kurkin, onko siellä joku vai eikö ole?
Joskus kirjoitin rakkauskirjettä sohvan takana kun olin 7- vuotias. Kaipasin yksityisyyttä ja muualla sitä ei ollut.
Vielä pienempänä lapsena keksin pyytää jäätelöä vanhemmilta. Ja kun en jaksanut syödä, pudotin puoliksisyödyt eskimopuikot sohvannurkkaan. Ja minua aina jännitti kun tuli lauantaiaamun siivouspäivä ja ne sulaneet jäätelöt papereineen ja tikkuineen löytyivät sieltä. Ei siitä tainnut satikutia kuitenkaan tulla. Jäätelönsyöntikin väheni huomattavasti. Ainakin tuossa muodossa.
Mammalassa oli tummanruskea pehmeä retrosohva jossa oli vihreitä raitoja. Siinä oli myös puiset käsinojat. Sain sohvan opiskelija-asuntooni mukaan, koska tarvitsin sinne sohvaa. Siinä oli hyvä istua ja hyvä nukkua, mutta se jäi sinne soluasuntoon. Mahtaako olla enää voimissaan? Tuskimpa.
Mökillä meillä on beessi satavuottavanha kamala sohva. Sitä on hiiret jostain syöneet ja nyt on alkanut selkänoja pettämään. Siitä pitäisi päästä eroon. Minua inhottaa se. Peitän aina sekä sohvan että nojatuolin jollain kauniilla huovalla, niin en näe sitä kälyistä sohvaa.
Eihän siinä mitään muuta vikaa ole kuin kuljetus. Sohvaa on hankala kuljettaa henkilöautolla ja muita kuljetusvälineitä ei perheestämme löydy.
Tällaista tajunnanvirtaa tänään. Hauska huomata, miten esim. tämä huonekalujen ostaminen ja hankkiminen tuo mieleen vanhoja muistoja lapsuudesta sekä nuoruudesta. Ehkä ansaitsisin uuden komean sohvan, kerrankin. Enpä tiedä. Hyviä myydään kyllä torissakin. Pitääpä katsoa. Mitähän seuraavaksi? Elämäni sängyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)