Kuuletko sinä tuon kysymyksen usein? Harva meistä taitaa.
Miten marraskuusi on alkanut?
Hallitsijan teemalla mennään tämä kuukausi, kuten edellisessä postauksessani kirjoitin.
Juon aamukahvia ja tekee mieli kirjoittaa. On harmaata. Eilinen päivä meni yhdessä sumussa. Odotin tärkeää puhelua puoli päivää, sitten otin päikkärit. Tein ruokaa. Lepopäivä. Omatunto kolkutti, kun en saanut käydyksi haudoilla enkä vienyt sinne kynttilöitä. Poltin kynttilät kotonani.
Loppuillasta Maljojen Ritari sai kuulla kunniansa. Olin jotenkin niin pettynyt kaikkeen, häneenkin.
En kuitenkaan halua alkaa ryhtyä manaamisen ja valittamisen suohon. Elämä on liian lyhyt valittamiseen. Elämä on liian lyhyt riitelemiseen. Elämä on lyhyt.
Olen henkisesti erakko. Viihdyn yksin, välillä paremmin ja välillä huonommin. Minusta tuntuu nimenomaan että henkisesti olen kuihtunut vuosien saatossa. En pääse totetuttamaan itseäni verbaalisesti varsinkaan Maljojen Ritarin kanssa. Hänen kanssaan keskustelut ovat....hmmmm...en oikein osaa edes kuvailla. Töissä juttelen paljon selkokieltä ja tuntuu että se selkokieli jatkuu täällä kotonakin. Voi kun olisi joskus mukavaa pohtia syntyjä syviä jonkun kanssa. Kosmisessa yksinäisyydessä se on mahdotonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)