Eilen kirjoittelinkin tänne ajatuksiani ja tässä listaan muutamia hyviä asioita joita kohtasin.
Ensiksikin näin erittäin kirjavan pikkulinnun pihalla. Mietin mikä ihme se saattaisi olla, hain kameran esiin mutta kun olin kuvausvalmiina niin lintu lensi kauemmas ja kauemmas. Muistin kuitenkin ulkonäön ja selvitin asiaa....se oli TIKLI. Olen nähnyt pienen tikliparven aikaisemmin luonnonsuojelualueella ja minulle jäi mieleeni se värien kirjo. Vasta nyt sain selville että se oli tikli. Kaunis kulttuuri- ja perinnelintu kertoo wikipedia.
Illemmalla lähdin ajelemaan synnyinsijoilleni, vanhaan mummolaan. Mummola on nyt tyhjillään ja kuinka ollakaan itku kumpusi sisältäni ja puhdistuin siellä suoraan sanottuna itkemällä. Yksin, kun kukaan ei näe. Tein pienen kävelylenkin ilta- auringossa ja minua lohdutti suuresti kauempana näkyvät joutsenet. Ääni kuului kauas. Sitten huomasin kolme kurkea tien toisella puolella, kauempana nekin.
Sitten ystäväni soitti ja ihmetteli onko minulla flunssa. No on on, valehtelin sillä en halunnut hänelle avautua suruistani. Kun puhelin oli ohi, seisoskelin vielä pihalla. Näin monia monia joutsenia lentämässä ihan matalalla pääni yli. Näin kaksi kurkea lentävän myös suht läheltä. Voi miten lohduttavaa ja ihanaa! Nyt tiedän, mikä paikka minulla on. Mitä olen kaikki nämä vuodet kaivannut. Vaikka linnut eivät lennäkään järven yllä, ne lentävät silti alavissa peltomaisemissa. Ehkä joskus saan taas nauttia siitä järvestäkin, mutta tämä oli todella voimaannuttava kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)