Huomenta!
Taas on uusi aamu ja uusi armo. Pääni on väsynyt sillä heräsin jo aikaisin vaikka on vapaapäivä. Pienen pieni valkoinen lumikerros on maassa, joten kevät tekee tuloaan hyvin hitaasti. Mieliala on tasaisen matala. Ei suuria laskuja mutta ei yhtään kyllä nousujakaan. Onpa ihana kirjoitella tänne omia tuntemuksiaan ja samalla antaa ajatusten virrata.
Tänään nostan VAIN yhden kortin, sillä se saa nyt riittää. En jaksa reflektoida esim.kolmea. Yksi tuntuu nyt hyvältä. Katsotaan mitä tuleman pitää:
haaveilu, leikkimielisyys, kiltteys, avoimuus
Hovipoikakortit (tai ts.lähetit) ovat tarot-pakan sanansaattajia. Ne saapuvat paikalle kertoakseen, mitä uutta on matkalla luoksesi. Kortin viesti on, että sinun tulee olla avoin yllätyksille ja uusille mahdollisuuksille, jopa suoranaisille ihmeille. Mitä tahansa voi tapahtua, kun annat itsellesi luvan haaveilla, fantasioida ja manifestoida.
Anna luovuutesi virrata vapaasti! Kokeile ennakkoluulottomasti uusia tapoja ilmaista itseäsi ja nauti taiteen tekemisestä. Saat olla vapaasti aloittelija, älä turhaan stressaa mitä aiot tehdä näillä taidoillasi tulevaisuudessa. Sinun ei tarvitse vielä tässä vaiheessa olla muuttamassa harrastustasi työksi.
Nyt on erinomainen hetki pitää hauskaa ilman sitoumuksia! Kun ilmaiset itseäsi vapaasti etkä tuomitse muita, tulet houkuttelemaan ympärillesi kiinnostavia ja aitoja ihmisiä. Ole kuitenkin rehellinen aikomuksistasi. Jos et halua suhteiltasi mitään vakavaa, kannattaa ilmaista se ääneen heti kättelyssä. Muuten hurmaavan leikkisä luonteesi saattaa särkeä sydämen jos toisenkin.
***
Tiedätkö mikä olisi minun unelmani? Haluaisin ottaa kanoja pihan perälle. Vaikkapa 4 kanaa ja kukko, sillä olenhan jo lukenut googlesta että 4 kanaa kohti pitää olla yksi kukko sillä kukko tuo kanoille turvaa. Kukko myös ihanasti laulaa aamulla jotta kukkokiekuu, joten kaikki naapurit eivät välttämättä tykkäisi. Minulla on ollut tämä kanaunelma jo muutaman viikon. Mustia kanoja, valkoisia. Ehkä ruskeakin? Mutta ainakin mustia. Musta on kaunista. JOS tämä kaikki olisi mahdollista. Tällä hetkellä se ei ole. Ei ole sellaista pihaa ja naapurit liian lähellä.
Ehkäpä kanainnostukseni juontaa lapsuuteen. Meillä oli aikoinaan kotona 100 kanaa. Niillä oli oma tarha ja koti eli kanala. Kerran kesällä hoidin kanoja kun kotiväki oli pois. Ripottelin kauraa ruoaksi ja keräsin lämpimät tuoreet munat pesistä. Olikohan tarkoitus että laitan yöksi orretkin? En muista, mutta orsilla ne nukkuivat. Mutta kukkoa ei meillä muistaakseni ollut.
Niinpä sydämeni halajaa lapsuuden kesiin, kun elämä pyöri lähinnä uimisen, kanojen ja teltassa yöpymisten välillä. Oli niin huoletonta ja ainoa pelkoni oli ukkonen, mitä pelkäsin lapsena.
Niin kävi kerran kun hoidin kanoja. Ukkosti kovin ja tuuli vinkui nurkissa. Menin Mummon sänkyyn peittojen alle piiloon ja toivoin että koko talo ei lähde lentoon. Olin ihan hikinen. Isäni tuli ruokatauolle kotiin ja löysi minut sängystä. Voi luoja! Ja kun kotiväki saapui reissultaan sain kananhoitopalkaksi venäläisen kauniin turkoosinsävyisen teekannun. Valitettavasti se on mennyt rikki vuosien saatossa, mutta muistan sen yhä.
Niinpä aina, kun luen lehdistä miten kesäkanoja on siellä tai täällä tai miten Irina Björklund kertoo miten hänen kanansa ovat nokkelia..halajan kanoja, noita ihania nokkivia syliinmahtuvia otuksia. Farmiohjelmassa kanoja ruokitaan ja hoidetaan ja siellä ne tepastelevat muiden mukana.
Tällä hetkellä en keksi muuta, kuin lähdenpä ruokkimaan lintuja. Kun se maakin on valkoinen. Ne ovat nyt "minun kanaseni."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)