Maaginen päivä kuun ja intuition hengessä. Sen sijaan haluan vielä kertoa vähän eilisestä, joka kuluikin taksikuskina olemisena. Mutta ehdin kuitenkin tekemään sen surullisen kuuluisan mielenterveyskävelylenkin, joka pitäisi joka tehdä vuoden jokaisena päivänä, tai ainakin kolmena päivänä viikossa. Näin nimittäin kaksi ihanaa asiaa. Korpin ja harmaahaikaran.
Kävellessäni ylämäkeä kohti tuttua ja turvallista metsää, näin DNA- tornissa tai mikä lähetintorni lienee korpin kraakkumassa. Se ääni jo musiikkia korvilleni, sillä rakastan korppeja. Kesti vähän aikaa, ennenkuin hahmotin sen siellä korkeuksissa, mutta juuri kun olin kaivamassa kameraa taskustani se lähti lehahtaen liitoon. Korpista löytyy sen verran tietoa ja uskomuksia netistä, että en lähde tähän laittamaan linkkejä. Katsokoon ken haluaa. Sen sijaan voin laittaa kuvat korpeista korteissa, joita tässäkin blogissa on katseltu.
Tämän jälkeen juttelin puhelimessa erään ns. ystäväni kanssa ja kuuntelin kiltisti miten kamala hänen miehensä on. Juo aamusta iltaan eikä ymmärrä mistään mitään. Olen siis kuunnellut hänen juttujaan jo niin montakymmentä vuotta, että osaan ne jo ulkoa. Välillä meillä on ollut välirikko ja sitten taas "sovitaan" mutta mikään ei ainakaan hänen puoleltaan muutu. Olen kertonut hänestä ennenkin... Ja olen ymmärtänyt minkälainen hän on eikä miksikään muutu.
Välillä en vastaa hänen puheluihinsa ollenkaan - riippuu ihan fiiliksestä - mutta välillä koen itseni sen verran yksinäiseksi että on mukava jutella, lue:kuunnella - edes jotakin toista ihmistä. Hän on ainoa tuntemani ihminen omassa ystäväpiirissäni, joka muistaa joka puhelussa a) kehua kuinka paljon hän tienaa b) kehua lastaan joka opiskelee c ) vertailla että hänen pari vuotta vanhemmalla autolla on ajettu vähemmän kuin minun pari vuotta uudemmalla d ) jos hän erehtyy kysymään kuulumisiani niin vastattuani hän sanoo teennäisesti AI? WAU? OKEI? ja tämän jälkeen hän alkaa kertomaan omasta kokemuksestaan joka on aina paljon vaikeampi, sykähdyttävämpi, parempi kuin minun vaatimaton juttuni.
Jatkoin kävelyäni ja sitten näin jotain harmaata kököttävän kiven päällä. Se oli harmaahaikara, joka lähtikin upeasti lentoon. Enkä saanut järkevää kuvaa. Pidän haikaroistakin. Niistä tulee kodikas olo ja linnun kulmikas muoto on jotenkin puhutteleva.
Niinpä sitten mielenterveyskävelyni tuli tehtyä ja merkattua kalenteriini.
Tänään uudestaan!
Se on moro!
Tuosta sinun ns ystävästäsi tuli mieleen oma samanlainen tilanne. Monia vuosia kului "ystävyyden" nimissä, mutta lopulta en jaksanut enää. Sain hänet niin monesti valheesta kiinni. Hänellä ei ollut miestä, mutta hän joi itse. Koskaan ei ollut kiinnostunut minun asioistani ja jos kysyi, jatkoi kesken lauseeni omia ongelmiaan.
VastaaPoistaLopulta lähetin sähköpostia, jossa kerroin miltä minusta tuntuu, ja en halua enää pitää yhteyttä. Tietty minulla oli huono omatunto, mutta se haihtui kun muistelin tilanteita, jotka vain saivat minut ahdistumaan.
Hyvä termi tuo mielenterveyskävely, otan käyttöön sen, kiitos!
Se on hyvä taito osata pitää omista rajoistaan kiinni!
PoistaEn käy kiistämään etteikö mielenterveyskävely olisi hyvä juttu, mutta omalta kohdaltani voin sanoa sen että sen harvan kerran kun kävelen (selkäkivut antavat just myöten), niin pitää olla lähtöpaikka ja määränpää sekä syy miksi kävelee paikasta A paikkaan B. Terveyttä olisi hyvä hoitaa mutta en oikeasti pysty kävelemään kuin maks. parisataa metriä, sitten tulee toppi.
VastaaPoistaNo mutta hei, sitten se 200m on sun mielenterveyskävely! Pääasia että kävelee. :-)
Poista