Lauren meni ensimmäiseen asuntonäyttöönsä. Kyseessä oli valkoinen suuri ja tilava huvila, josta oli näkymä merelle. Ikkunaluukut olivat kutsuvasti auki jotta auringonsäteet pääsevät sisään. Oven kummallakin puolen seisoivat hohtavan valkoiset pylväät tuomaan mahtipontisuutta sisälle tultaessa.
Portaiden vieressä oli sammaleinen iso malja, jossa kanervat kukkivat.
- Aika kauhea, Lauren totesi. Ei sovi tänne yhtään. Mikä tuo harjakin oikein on? Joku iänikuinen hapsutin. Miksi ihmeessä välittäjä ei ole laittanut näitä sivuun? Ei kyllä sovi imagoon.
Lauren astui sisälle. Hän kuuli naisen äänen; ulkona oli jo seuraava pariskunta.
-Voi miten ihana kukkaruukku! Ajan patinoima! Ja vielä kanervatkin kauniina istutettu! Ja tuo harja - upeaa kotimaista käsityötä!
***
___________________________________________________________________________
Viikon 5 krapu on yllä oleva kuva.
Muita krapuja voit lukea täältä: Krapuja
Makuja on monenlaisia. Sammaleinen malja jakaa mielipiteitä :)
VastaaPoistaKyllä näin on! Toisen kamaluus on toisen ihanuus.
PoistaToivottavasti Lauren ei osta taloa, jotta ihana ruukku saa jäädä paikalleen.
VastaaPoistaMakuja on monenlaisia ja hyvä niin. Jokaiselle jotakin. Hulppean kuuloinen tuo talo, jota Lauren oli katsomassa!
VastaaPoistaSiinäpä peruste toiselle talonkatsojalle :-)! (pasanen)
VastaaPoistaTässä toteutuu vanha sanonta - Yks tykkää äidistä, toinen tyttärestä. HYvin tuli esille makumieltymysten erilaisuus.
VastaaPoistaKyllä se niin on että kauneus on katsojan silmissä, toinen tykkää ja toinen ei!
VastaaPoistaToinen kiinnittää huomion hapsuharjaan, toinen ehkä merinäköalaan. Mikä kenellekin nyt on tärkeää.
VastaaPoistaPepe Willbergin esittämän laulun sanoin: "Niin ovat toiset meistä laivoja... Ja niin ovat monet meistä lokkeja..." Niin ollaan mieltymyksissämme erilaisia.
VastaaPoistaTuo loppu oli kyllä hyvä! Jollakin on silmää kauneudelle, jota aika on jo koskettanut, toisella vain sille mikä kimaltaa, oli se sitten meri tai koru tai muu mammona.
VastaaPoista