Olut

Mitä sanottavaa minulla on oluesta? Olut tuo mieleeni lasisen lapsuuden, jota olen saanut elää. Muistan miten piilottelin kaljakoria, ennenkuin kaverini tulivat kylään. En halunnut, että he näkevät miten isäni nukkuu kaljakorin vieressä. Saatoin sanoa isälleni että et ole sitten kännissä, kun Mari ja Sami tulevat huomenna kylään. Häpesin. Häpeän kai vieläkin.

Join ensimmäisen hörppyni oluesta ollessani 13- vuotias, seitsemännen luokan keväällä.  Menin tyttökavereiden kanssa vapun viettoon ja silloin oli tapana hörppiä toisten pulloista, sillä kilteillä tytöillä ei omia pulloja ollut. Seuraavana syksynä oli jo ihan tavallista, että olut kuului pienessä määrin viikonlopun viettoon, jos menimme katsomaan jotakin bändiä tai diskoon. Pienessä kunnassa on pienet piirit. Lopulta kotiväkeni sai tietää hörppimisestäni ja sain kuulla, miten äitini oli hävennyt, isäni oli hävennyt. Äitini itki vuolaasti että hänellä on juoppo mies ja nyt juoppo tytär. Tuona hetkenä tunsin ensimmäistä kertaa itseni totaalisen väärinymmärretyksi. En minä juoppo ollut, vaan samanlainen kuin muut likkakaverini. Se kuului asiaan. Olut kuului nuoruuteen. Olisinkohan ollut tuolloin 14- vuotias?

Muutin pois kotoa ollessani 19- vuotias. Heti lukion jälkeen siis. Silloin opiskelin tutkinnon, mutta myös elämää isolla Eellä. Silloin syntyi legendaarinen lause: Juon olutta vain nälkääni. Niinhän se oli. Täyttävämpää juomaa saa etsiä. Jos illalla oli opiskelijabileet, oli parasta syödä päivällä vain kevyesti jos ollenkaan, sillä muuten ei jaksanut juoda olutta.

Noistakin vuosista on aikaa. Tällä hetkellä minulle maistuu olut harvoin. Juurikin tuon täyttävyyden vuoksi. Sitä ei vain pysty juomaan. Joihinkin ruokiin se sopii kyytipojaksi, mutta saunassakin ennemmin otan siiderin kuin oluen.

Inhoan kaljapullojen kilinää. Maljojen Ritarilla oli tapana ostaa kesämökille joskus edullinen kaljakori. Perinteiset lasipullot. Juuri niitä samoja kaljakoreja, joita minä lapsuudessani piilottelin. Miten minua suututtaakaan vielä vajaita koreja palautukseen saatikka irrallisia pulloja jotka kilisevät puolen kilometrin päähän. Suuremmassakin kaupungissa ovat harvassa ne automaatit, joihin tuon korin saat tungettua. Kaikki juovat nykyään tölkeistä. Suurimmat ovat jopa litran vetoisia.

Olutta olutta. Karhua sen olla pitää, jos pitää.
***