Omena on syksyn herkku. Tänä syksynä olen käyttänyt omenoita säilönnässä hilloon sekä mehuun. Meidän omenapuumme ovat parhaat päivänsä nähneet. Ne ovat yksitellen kuolleet. Tällä hetkellä yksi talviomenapuu on voimissaan ja punakanelistakin osa.
Lapsena rakastin valkeakuulasta. Nyt en sitä oikein mistään enää saa. Meillä oli joskus pieni valkeakuulaspuu, mutta sekin kuoli. Outoa. Punakaneli on isoin omenapuumme ja vaikka puu on kukkiessaan kaunis, kissojen ihana siinä kiipeillä ja minäkin olen joskus ollut siinä valokuvissa, niin omenat sinänsä ovat vähän minun makuuni kuivia. Ne ovat jauhoisia, kuten Rosamundaperunat.
Olisi hienoa laittaa rautasänky omenapuun alle. Siellä voisi kesällä makailla ja nauttia kesästä. Ehkä jollain teistä sellainen systeemi on? Sanotaan, että steiner- oppien mukaan vauva tulisi nukuttaa kukkivan omenapuun alle. Mikä väriloisto hänet ympäröikään tuolloin! Sama toimii kyllä aikuisellekin, uskoisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)