PURJE

Taas tämä menee tähän...mahtava peräsin ja pulleat purjeet. Itseasiassa purjeet eivät nyt niin kummoiset ole, mutta peräsimessä löytyy! Jälleen kerran tuskailen painoni kanssa, tämän rakkaan pullataikinani kanssa, mitä kannan mukanani. Mikäs sen sopivampi sauma, kuin tämä Tarina Päivässä- haaste?

Olen kärsinyt selkäkivuista sen verran, että harrastamani liikunta on ollut lähinnä kävelyä. Iltaisin olen halunnut herkutella kuin lohduttaakseni itseäni. Kuin palkitakseni itseäni. Onko se sitten ihme, jos paino vain nousee? Suu suppuun, sanon minä. Kadehdin niitä ihmisiä, jotka ovat pystyneet pudottamaan painoaan suuriakin määriä ja pysymään painossaan. Se on todella upea saavutus! Minulla tekee tuo 5-6 kiloakin tiukkaa ja yleensä se tulee takaisin :-(

Ei se auta kuin nähdä nälkää. Ainakin ensimmäiset päivät. Sanotaan, että kolme ensimmäistä päivää ovat vaikeimpia. Sitten siihen alkaa tottua ja myös elimistö tottuu vähempään ravintoon. Aluksi voi olla pääkipua ja sen sellaista. Minulle nuo kolme päivääkin tekevät jo tiukkaa. Yleensä siinäkin ajassa jo lipsahdan.

Vuosia sitten oli toisenlaiset murheet. Silloin oli terveydestä kyse isolla T:llä. Ajattelin silloin, että kyllä naisten paino-ongelmat ovat sitten turhanpäiväisiä asioita maan päällä. Ei ole todellisia murheita, kun suurimmat murheet ovat läskit. Ehkä minunkin pitäisi ajatella niin, että eipä minulla suuria murheita ole, kuin tämä rakas pullataikinani josta on niin pirun vaikea luopua. Ja toisekseen, vetovoiman lakia noudattaen...Nyt minun kannattaa elää kuin ihminen, joka on jo ihannepainossaan. Se lisää ihannepainoon pääsyä. Jos mietin vain että voi voi kun olen paksu ja niin paksu minä olen, niin sehän lisää vain paksuuttani. Eikö?

Että sellaset purjeet tänä aamuna.