Aamulla kun heräsin kurkkuni oli hieman karhea. Ei kai tauti ole tulossa, ajattelin?
Eilen menin nukkumaan kosteilla hiuksilla ja tyynyt raajojen väliin asettelin.
Kas, töissä Ritva oli tarjoillut asiakkaille Leenan itse ostamaa kurkkua.
Vaan mistäs sen tietää, kenelle kurkku kuuluu, jos se vallan nimetön on?
Leena tästä huomauttamaan ja epäselväksi jäi, kenestä nyt tuli kurkuton.
Köyhänä opiskelijana kävin ostamassa torilta halpoja kurkkuja.
Ne olivat pieniä ja monen muotoisia.
-Halpoja kurkkuja!!! huusi nuori nainen ääni kähisten
ja ihmiset kojun ympärillä parveilivat lailla pienten varpusten.
Ennen vanhaan sotien jälkeen mummoni osti sukulaisperheen lapsille banaaneja joululahjaksi.
Banaanit olivat tuolloin vielä varsin uutuus eikä vielä niin kovin tunnettu hedelmä.
Mummon siskon poika otti banaanitertun käteensä, katsoi sitä ja tokaisi:
Ka, märänneitä kurkkuja!
Ja heitti tertun nurkkaan.
Minua tämä aina jaksaa naurattaa,
Ka, märänneitä kurkkuja!
Ja otan banaanin töihin evääksi.
Outo mikä outo ja se aina herättää ennakkoluuloja :-)
VastaaPoistaMuistan hyvin kun sain ekan appelsiinini ja tikkujätskin. Se oli se kauppa-auto, joka toi syrjäkylille maalikylien riemuja :-D Hauskaa niitä on muistella.
Eikö olekin? Meilläkin kävi kauppa-auto, kun olin lapsi. Se vasta oli jotakin! :-) Toisaalta on kiva kuunnella näitä mummoni juttuja vielä vanhemmilta ajoilta :-D
Poista