Murkina on kyllä mukavampi sana ruuasta kuin pöperö. Eksäni tapasi sanoa: "tuu ottaa pöperöö" tai "onko meillä jotain pöperöö?" tai "mä tein tämmöstä pöperöö." Hyi olkoon. Onneksi se on mennyttä. Hänen ansiostaan en käytä ruuasta todellakaan sanaa pöperö, enkä katso kylmää rinkiä.
Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.
tiistai 7. huhtikuuta 2015
Murkina
Arki alkaa ja tässä pitäisi alkaa murkinaa tekemään töihin. Kyllä meillä syödäkin siellä saisi, mutta jotenkin on ollut mukavampaa ottaa omat eväät. Tietääpä sitten ainakin mitä syö. Murkinaa meillä on ollutkin kaapit täynnä koko pääsiäisen. Kaikenlaista. Suklaamunat on jo syöty.

Murkina on kyllä mukavampi sana ruuasta kuin pöperö. Eksäni tapasi sanoa: "tuu ottaa pöperöö" tai "onko meillä jotain pöperöö?" tai "mä tein tämmöstä pöperöö." Hyi olkoon. Onneksi se on mennyttä. Hänen ansiostaan en käytä ruuasta todellakaan sanaa pöperö, enkä katso kylmää rinkiä.
Murkina on kyllä mukavampi sana ruuasta kuin pöperö. Eksäni tapasi sanoa: "tuu ottaa pöperöö" tai "onko meillä jotain pöperöö?" tai "mä tein tämmöstä pöperöö." Hyi olkoon. Onneksi se on mennyttä. Hänen ansiostaan en käytä ruuasta todellakaan sanaa pöperö, enkä katso kylmää rinkiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
♥Hyvää alkanutta arkea!
VastaaPoista