Ajatuksia 45- vuotiaan Vanhan Sielun elämästä, joka potee keskivaikeaa masennusta. Vanha Sielu jakaa aamukahvinsa smaragdisilmäisen Maljojen Ritarin kanssa. Kuun valossa kuuluu sateen ropinaa ja sydämen ääniä. Rajatieto, tilkkutyöt, mökkeily (joskus taas), Suomen luonto sekä suloiset karvakorvat sulostuttavat ah niin ihanaa ja Epävakaata Elämää.
torstai 16. huhtikuuta 2015
Ulista
Koira ulisee kuvassa itkevän kuun alla. Ulista on oikeastaan aika ikävä sana, niinkuin on tämän kortin kuvakin. Itse kuu- korttihan ei ole mitenkään kamala.
Eilen olin koirani kanssa lenkillä. Pysähdyttiin sitten juttelemaan erään ystävän kanssa. Koirani alkoi ulisemaan, koska hän ei olisi jaksanut odottaa enää. Hän olisi halunnut eteenpäin. Muutenkin koirani ulisee aina, kun sillä on asiaa. Aikamoista ulinaa on aina välillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)