nimittäin kosminen yksinäisyys...
Kerronpa teille tarinan.
Kaikki lähti eilen työpalaverista, jonne työtoveri ohjasti Pihlan omin ohjein. Työtoveri pottuili ihan päin näköä, kyseenalaisti, vihjaili, ei sanonut mitään suoraan ja hajotti rankasti tiimin ME- henkeä. Pihla meni palaveriin ja kaikki meni hyvin. Saipa Pihla palaverissa sanottua jotain fiksuakin ja yhteishenki oli mukava. Pihla jäi kuitenkin tätä työtoverin vihjailua pohtimaan. Kotona asia vaivasi hänen mieltään ja lopulta hän otti yhteyttä kollegaansa jonka kanssa he juttelivat asiasta. Se, mitä tai kenelle tämä kaikki pottuilu oli tarkoitettu, jäi arvoitukseksi.
Pihla otti kuitenkin asiasta itseensä ja koki suurta mitättömyyttä, arvottomuuden tunnetta, osaamattomuutta. Hän koki että hänellä ei ole mitään, hän ei ole onnellinen, työ ei ole mieluisaa eikä hän osaa mitään. Hän on ajatellut muuttaa elämäntapojaan, joten suruun syöminenkään ei ollut tässä kohtaa vaihtoehto sillä hän halusi laihtua terveydellisistä syistä. Hän meni lepäämään sänkyyn ja selaili aina välillä kännykkää. Hän oli niin yksin. Hän halusi nukkua vain loppuelämänsä.
Hän murehti surullisia eläinkohtaloita joita facebook on pullollaan, häntä harmitti katki menneet kaverisuhteet ja lopulta häntä harmitti koko facebook niin paljon että hän oli valmis lähtemään sieltä kokonaan pois. Sekään ei tykännyt minun kuvastani eikä se, eikä se...Hänellä on facebookissa paljon kavereita mutta ei kuitenkaan ole. Hän ikävöi perhettään, hän ikävöi kaikkea sitä mitä joskus hänellä oli. Hän murehti raha- asioitaan, terveysasioitaan....Sen lisäksi että hänelle oli kasvanut kännykkä kiinni käteen, hänelle oli kasvanut sänky kiinni selkään.
Käytännössä työpäivän jälkeen Pihla makasi koko illan, itki kohtaloaan kunnes nukahti. Huomenna sama rumba alkaisi taas alusta.
Pihla heräsi aikaisemmin kuin olisi tarkoitus. Hänhän oli levännyt koko eilisen illan. Hän oli taas surullinen ja hän itki hiljaa peittojen kätköissä. Mikään ei tuntunut oikealta. Lopulta hän ajatteli tätä hetkeä ja kuunteli kissansa kehräystä. Hän nousi ylös. Hän alkoi suorittaa työasioita, haaveili uudesta kodista ja keitti kahvia. Hän siivosi ja järjesteli kotia. Puntarikin näytti vähemmän kuin eilen. Pieniä positiivisia asioita monta peräkkäin. Yksi suden pitkä hetki on selätetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)