Mihin katosivat joulukalenterit?

Muistatteko kun jokunen vuosi sitten meillä kaikilla oli jonkinlainen joulukalenteri. Todella monessa blogissa oli jokin etukäteen suunniteltu kalenteri, ja luukkuja availtiin joka päivä.
Minäkin muistan kun mietin etukäteen, olisiko jokin teema? Salaperäinen symboliikka? Joulunjuttuja? Joka päivä yksi juttu...Äkkiä ne jutut on katsottu...Joulu kuitenkin pysyy samana vielä vuosienkin jälkeen.

Olen vähän jämähtänyt. Moni seuraamani blogi on lopettanut, ja uusia olen löytänyt todella vähän. Olen laiska etsimään uusia. Kortit tulee kyllä katsottua melkein joka aamu. Siitä on tullut tapa.

Tänä vuonna on joulun tuntu ollut vähän kadoksissa. Joka vuosi olen tehnyt piparkakkutalon, mutta tänä vuonna en. Toki huomennakin vielä ehtii ;-) Maksa- peruna- ja lanttulaatikot tein pakkaseen tuossa ohimennen, kinkku on sulamassa, mutta tänävuonna on ensimmäinen joulu kun en tee omista keräämistäni sienistä sienisalaattia. Sen ostin Tokmannilta kahdella eurolla. Ei tasan tarkkaan olen niin hyvää, mutta menkööt.

Isoäitini on joutunut sairaalaan. Joka joulu olemme häneltä saaneet jotakin joululeivonnaista, mutta tänä vuonna emme. Hän kaatui ja lonkka on murtunut. Ikää on hippasen vaille 100 joten saas nähdä palaako hän enää koskaan kotiin. Pirteä hän kyllä oli, kun kävimme katsomassa, mutta ikää on jo paljon. Tämä vuosi on erilainen. Kukaan ei koristele hänen kuustaan. Sitä ei ole. Vanha puutalo on yksinään ja odottaa Mummoa kotiin. 

Huomenna haemme Maljojen Ritarin kanssa kuusen. Tänään kävimme katsomassa mitä on tarjolla, mutta kello oli jo niin paljon että myyjät olivat lähteneet.

Vielä yksi juttu elävästä elämästä.
Teen työtä tällä hetkelle lasten parissa. Juttelimme porukalla, mitä kukin on toivonut joululahjaksi. Jokainen lapsi kertoi vuorollaan omista toiveistaan. Yllättäen kollegani kysyi minulta, mitä minä toivoisin?! Mietin vähän aikaa ja sanoin että kylpytakin. Yksi tyttö purskahti nauruun. Vieressä oleva poika sanoi kovaan ääneen että ei sellaisia ole olemassakaan.

Että näin.