Perjantai ja laihdutuslopinää.

Huomenta!

No tänään se sitten nimittäin on - perjantai!

Ja korteista juuri Tänään nousi YLIPAPPI

 

- Hengellinen mestari, opettaja, neuvonantaja, vihkiytynyt, sisäinen opas, hengellinen isä.-

Tätä korttia hallitsee Härän tähtikuvio. Vihkiytyneen valtaistuimena on härkä ympärillään kaksi elefanttia, jotka ovat luonteeltaan Härän kaltaisia.

Itsesi etsiminen johtaa sinut jonkinlaisen hengellisen kokemuksen piiriin. Tämä kortti voi viitata siihen, että tapaat hengellisen opettajan tai mestarin. Ole avoin ja ennakkoluuloton!

Onko olemassa joku mestari, vielä elossa oleva tai jo kuollut, joka vetoaa sinuun?

Tutki hengellisten mestarien opetuksia. Etsiydy mestarin tai opettajan läheisyyteen. Mene johonkin ryhmään, jossa tuetaan henkistä kasvuasi. Ole rehellinen, avoin ja vastaanottavainen näissä ryhmissä. Kiinnitä huomiotasi siihen, millaisia neuvoja sydämesi sinulle antaa.

On olemassa vain yksi kuuntelemisen arvoinen ääni - sydämeni ääni.

***
Eilen lojuin sohvalla töiden jälkeen maistellen voileipiä ja Haribon karkkeja. Katsoin Netflixistä typerää sarjaa, jota katson nyt paremman puutteessa. Olin pettynyt, kun Vikingsit ovat näköjään nyt loppuneet. Huollatutin auton siinä samassa enkä mitään muuta järkevää sitten eilen tehnytkään. Itseinho nosti päätään hetki hetkeltä enemmän. Huomasin, että ne transsitilassa syödyt voileivät eivät enää maistuneet hyvältä. Huomasin että Haribon karkit olivat ihan mitäänsanomattoman makuisia. On kulunut kuukausi siitä, kun aloitin ns. uutta elämää, dieettiä, läskin sulatusta, eikä siitä ole tullut v***u yhtään mitään. Tähän on tehtävä muutos!!!

Mikä ihme minulla on päässäni vialla, kun en saa otetta siitä terveellisestä elämäntavasta. Vastuu elämästäni on minulla ja nyt tuntuu että olen vaan enkä edes yritä. Ruoan teko ei huvita yhtään. Syön kotona kauraleipää, roiskeläppäpizzaa, sitä mitä kaapissa on. En pysty enkä kykene suunnittelemaan ruokia saatikka tehdä niitä. Lopulta kellahdin nukkumaan vatsani viereen ja nukahdin.

Tänään aamulla sitten uusi päivä, uusi armo. Kaivoin pöytälaatikostani kymmenien ruokavalio- ohjeiden seasta sen minulle parhaimman - ainakin tällä hetkellä. Jälleen kerran. Niittasin sen jääkaapin seinään ja taas yritän. Jääkaapin ovessa on myös 20 vuotta vanha valokuvani, jossa uumani on kapea ja kädet kuin superjumpparilla. Painoakin on se reilut 20 kiloa vähemmän, muistaakseni. Tuo on minun motivaatiokuvani. Tavoittelenko kuuta taivaalta?

 Punnitsin itseni, viime viikonlopun pöhötykset ovat pois, mutta hei, nythän on taas viikonloppu. Hyvästit hampurilaisateriat, hyvästit saunalonkero! Milläs sitä ihminen sitten itseään hemmottelee kun ei saa syödä eikä juoda? Naistenlehti? Äh, en tiedä. Salikortti on maksettu, tunnesyöjän kirja on ostettu, lenkkikaverikin on palannut maailmanympärysmatkaltaan. Ensi viikolla alkaa uusi tanssiharrastukseni. Kaikki on niinkuin valmiina, nyt vain pitäisi tehdä niinkuin ohjeissa sanotaan. Ei ole paha. En voi olla niin selkärangaton. Nyt teen, toimin, näen nälkää, hillitsen himoni. Haluan että tämä vararengas sulaa kesään mennessä. Vielä ehtii! Hyvä hyvä!
Nyt kuuntelen sydämeni ääntä.

Tiedän että ruokavalio- ohjeet antavat osviittaa. Tärkeintä on se, että mitä syö pidemmällä aikavälillä. Kaikki jotka ovat laihtuneet ja pysyneet siinä.,...no ovat laihtuneet omalla tavallaan mutta loppujen lopuksi kaikkea voi syödä jos syö vähän. Tähän minä uskon. Mutta onko helpompaa luopua jostain kokonaan kuin hallita se kohtuus? Tärkein työ tehdään esim. töissä siinä vaiheessa kun lappaan lautaselleni ruokaa. Leipä pois. Veden tilalle ehkä lasillinen rasvatonta piimää. Leipä pois. Lisää ruokaa ei oteta. Ja se leipä pois. Ja kotona sitten. Syön sen mitä kuuluu ja sitten suu suppuun. Tiedetään, tiedetään. Nyt yritän. En halua näyttää 20 vuotta vanhemmalta mitä olen. Töissä minä olen se lihavin. Kaikki katsovat mahaani. Luulevatko ne, että olen raskaana? Olen ikuisesti raskaana. Eräässä Netflix sarjassa sanottiin että minunlaiseni maha on ruokavauva= foodbaby. HYI!!!!

Kyllä minäkin pystyn jos muutkin pystyy. Luonteelleni tyypillistä on pitää mölyt mahassa tai sitten korkeintaan täällä ja teen työtäni yksin, hammasta purren. Hyvä. Kyllä sinä pystyt.

Uusi päivä, uusi armo. Uusi elämä.

Upeaa päivää Sinulle!