torstai 7. helmikuuta 2019

Pienin askelin...



ONE STEP AT A TIME

"Monet pienet askeleet saavat unelmat toteutumaan. Sinulla on iso unelma, mutta et oikein tiedä, miten saisit sen toteutumaan. Unelmastasi voi tulla totta, jos otat pieniä askelia kerrallaan. Älä mieti koko unelman toteuttamista, vaan lähesty sitä askel askeleelta. Pystyt saavuttamaan hämmästyttävän paljon, jos etenet hitaasti ja varmasti. Kaikki isot työt ja projektit voivat toteutua, jos jaat sen pieniin osiin ja aloitat pala kerrallaan."

***

Huomenta!

Tämä jos joku on mm. elämäntapamuutokseen oiva neuvo. Tai liikunnan aloittamiseen. Tai työmäärän taltuttamiseen. Tai vaikkapa valtavan tiskivuoren tuhoamiseen! Peruna kerrallaan. Pienin askelin. Hiljaa hyvä tulee. Nyt tulee laihdutuslöpinää, joten varoituksen sana. Voit lopettaa lukemisen jo tähän!

Tässä juuri aamukahvia kaataessa mietin, miksi minun on niin vaikea olla laihdutusmoodilla. Elämäntapamuudilla. Yleensäkin laihdutusmoodilla. Olen välillä ihan niinkuin ennenkin ja suorastaan transsitilassa suuhuni katoaa voileipä toisensa perään, jugurttia jälkiruoaksi ja vielä illan viimeisinä tunteina pyydän Maljojen Ritaria tuomaan minulle karkkipussin. Mutta ei suklaata, kun se lihottaa! Illalla sitten löntystäessäni sänkyyn kauhistelen vatsani suurutta ja puhisen turvonnutta oloa. Kun se kaikki on vaan korvien välistä kiinni!

Maanantaina tein sentään ystäväni kanssa pitkän lenkin. Se oli todella mukavaa. Olisipa näitä enemmän, mutta tällä viikolla hänelle ei enää sovi, ei silloin kun mulle sopisi. Sunnuntaina on yksi tanssijuttu ja oikeastaan voisin ryhdistäytyä ja mennä salille vaikka lauantaina jo! Pienin askelin. Ei seitsemää päivää viikossa, mutta edes yksi!!! Tai kaksi!!! Siitä voisi lähteä liikkelle. Ja tavoitteeksi voisin asettaa ensin sen pysyvät 5 kiloa ja siitä aina 5 ja 5 ja 5....
 
Mukavaa päivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)