Mökkimme pienellä pihamaalla, ihan terassin edessä kasvaa isoja piharatamoita. Ne on niitä pyöreitä isoja vihreitä lehtiä, joka painettiin lapsena aina haavan päälle. Näin mummo meitä aikoinaan opasti tekemään.
Leikkasin lehtiä ison vadillisen oransseilla fiskarsseilla. Huolellisesti valikoin jokaisen lehden ja naps, varresta poikki ja vatiin odottelemaan.
Katsoin netistä piharatamon käyttöohjeita. Niitä voi käyttää kuulemma pinaatin tapaan. Salaattiin? Hmmm...minä ajattelin kyllä kuivata nämä kaikki.
Siirsin vihreän voimakasan uunin pellille kuivumaan ja sekoittelin lehtiä aina vähän väliä. Kun ne kaikki olivat kuivuneet, purkitin kauniisiin lasisiin purkkeihin.
Nyt ilostutan Maljojen Ritaria ja itseäni lisäämällä tätä ihmevihreää ruokiin.
Siinä maistuu kesä, siinä maistuu heinä.
***
Viikon 49 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: sekoittaa,
lehti, leikata
Muita krapuja voit lukea täältä: krapuja
Enpä ole tiennyt, että piharatamoistakin saa kätevästi syötävää. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaIhana tuulahdus kesää talven keskelle! En minäkään arvannut, että ratamoa voisi ravintona hyödyntää.
VastaaPoistaTämä oli minullekin uusi resepti. Voin ihan maistaa kesän kielellä, kun tuota voimaruokaa laitetaan ruokaan! Nam!
VastaaPoistaKuulostaa herkulliselta... enpä ole hoksannut moista. Ihanaa joulunodotusta sinulle.
VastaaPoistaEn ole ratamonlehtia ruuaksi laittanut, sen sijaan tuttu haavasidos se on.
VastaaPoistaOliskohan ratamonlehdistä shipseiksi?
En minäkään syötäväksi tiennyt...
VastaaPoistaVihreää energiaa viikkoosi! :)
Ratamonlehtiä haavanhoidossa on tuttua mutta syötäväksi en ole koskaan ajatellut. Tuoksuu ihan kesältä tämä krapusi!
VastaaPoistaKuuostaa tutulta tuo ratamon käyttäminen laastarina: saman opin sain minäkin lapsena. :) Tosin sitä en tiennyt, että ratamoja voisi syödäkin. Me söimme sen sijaan ketunleipiä suoraan maastosta :D
VastaaPoistamukava ja hyödyllinen tarina. hyvät opit olet mummoltasi saanut!
VastaaPoistamyös minun villiyrttikaapistani löytyy kuivattuapiharatamoa