Huomenta!
Ajattelin kirjoittaa tänne kuulumisia, sillä masennuspäiväkirjan pitäminen oli toisaalta ihan inspiroivaa ja nyt töihin paluun jälkeen en ole kerennytkään oikein mitään.
Olen nyt ollut neljä päivää töissä, kiitos vappupäivän.
Katsonpa tässä pikaiseen menneeseen viikkoon.
Maanantaina töihin paluu sujui muuten hyvin, mutta työkaverini valehteli minulle sunnuntaina että nähdään, ja olikin itse pois koko alkuviikon. Myönsi vielä, että en halunnut laittaa sulle viestiä että en tulekaan ja lässyn lässyn lää. Se tietysti otti päähän, mutta hyvin selvisin päivästä! Väkisinkin tuli mieleen että onko tämä nyt sitä vittuilua, lapsellista mielenosoitusta, koska itse olin 9 päivää töistä pois...no enpä tiedä, vai meneekö epäluuloisuus sairauteni piikkiin....Töiden jälkeen nukuin päikkärit ja illalla meille tuli vieraita piipahtamaan, mikä on iso asia erakolle, jonka luona ei koskaan juuri käy. He olivat kuitenkin tulleet juuri ruokapöydästä, joten varaamani herkut jäivät minun syötäviksi...eivät halunneet kahvia eivätkä vettä eivätkä mitään muutakaan.
Tiistaina olikin mukava palata töistä kotiin, kun Maljojen Ritari oli laittanut saunan päälle. Grillasimme ensimmäistä kertaa keväällä ja seurustelimme. Teimme myös pihatöitä. Jes. Tuntui ihan keväältä, tuntui vapulta. Keski- ikäisten vapulta.
Keskiviikkona olin kuoleman väsynyt. Ei muuta muistikuvaa.
Torstaina olin kuoleman väsynyt. Hyvissä ajoin ennen töitä meille tuli remonttimies, joka tarkasteli ilppiä. Juteltiin kissoista. Ensimmäinen tunti töissä meni koomassa, hyvä että edes tiesin missä olin.
Perjantaina päivä meni jo paremmin, mutta huomaan peilaavani työkaverin käyttäytymistä itseeni...ja huomaan ottavani pienetkin jutut itseeni mikä ei tietenkään ole järkevää. Lisäksi illalla minulle valkeni että suunnitelmani kesäloman suhteen osa 1. ei toteudukaan, joten joudun vekslaamaan pomon kanssa vielä kesälomia....Otin tämän todella raskaasti. Pettymyksiä pettymysten perään.
Lauantain nukuin. En päässyt sängystä ylös ollenkaan. Maljojen Ritari on koko lauantain ja sunnuntain töissä, joten olen saanut yksin olla murheineni. Ja hyvä niin. Haluan olla yksin kun on paha olla.
Lopputulemana ajattelen, että ehkä työhön paluu tapahtui pikkaisen liian aikaisin. En tiedä. Nämä loputtoman väsyneet päivät nakertavat elämä ja mieltä. Eilinen oli kaunis ilma, mutta minä vain itkeskelin ja tunsin olevani masentuneempi kuin koskaan ennen. Katsoin lohdutuksena Suon villi laulu, joka on upea elokuva. En tiedä mikä siinä on, mutta se jotenkin kolahtaa minuun vahvasti.
Viikon onnistumiset:
- ystävän tapaaminen kotona
- Grillikauden avajaiset
- pihahommia tehty edes vähän eteenpäin
- ilppi toimii nyt
- töissä "koko" viikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)