tiistai 7. toukokuuta 2024

Kevätmasennusta

Huomenta taas!

Juuri äsken hioin vielä tämän päivän kortin tulkintaa, joka löytyy täältä: Kuukkeli 

Mieleeni jäi ajatus, tee sitä mikä tekee sinut onnelliseksi?

Mitäkö minä olen tehnyt?

Nyt en puhu töistä mitään.

Eilen menin sänkyyn illalla jo klo 21.00 ja kuuntelin äänikirjaa: Luo itsesi uudelleen. Se on mielenkiintoinen mutta myös aavistuksen vaikeaselkoinen kvanttifysiikkoineen. Olen ajatellut luoda itseni uudelleen, ajatuksen voimalla. Saa nähdä onnistunko. Samalla sain ilahduttavan viestin yhteistyöstä, joka oli iloinen yllätys. Hyvät asiat lisääntyvät.

Yöllä hikoilin. Lieneekö syy uniapnean, yöpakkasten vai vaihdevuosien? Apua? Mutta nukuin kuitenkin hyvin ja heräsin MONTA TUNTIA ennenkuin oli tarkoitus. No, vasta viideltä. En ole maaninen. Kun herätyskelloni soi tänään klo 7.00 olin jo lopettelemassa aamulenkkiä. Aamu on kirpsakka mutta aurinkoinen. Ymmärsin, miksi Suon Villi Laulu on minulle niin tärkeä. Lenkkeilin tänäänkin vähän samanlaisessa ympäristössä. Kuuntelin lintujen laulua, tarkkailin lintuja, kuvasinkin vähän. Koko ajan kävelin pikkuhiljaa eteenpäin ja nautin hyvästä energiasta. ( Raiskausuutiset jätin heti lukematta aamun lehdestä. Ei mitään sellaista. Nyt vain hyvää energiaa. ) Lenkin ikäänkuin kruunasi Kurki kotipihallani. Kurki lensi pääni yli, juuri ennenkuin olin menossa sisälle. Aina kevään tullen kurki tai kaksi lentää taloni yli. Niillä on pesä tässä jossain lähellä. Ihana kurki. Kiitos.

Suon Villissä Laulussa tyttö on paljon yksin, niin minäkin. Tajusin siinä kävellessäni että vaikka nytkin minulla on kumppani, Maljojen Ritari, silti tunnen kosmista yksinäisyyttä. Ehkä se on normaalia kaltaiselleni ihmiselle. En kuitenkaan koe että haluaisin olla ja elää yksin. Mutta aina vaikeuksien keskellä olen yksin, selviän yksin ja olen tähän asti selvinnyt yksin. Se on väsyttävää. Ehkä siksi välillä väsyn, masennunkin.

Kalenterini on alkanut pikkuhiljaa täyttymään muistakin kuin työvuoroista. Ei nyt kuitenkaan liikaa, etten sitten taas väsähdä. Kohtuus kaikessa! Se lienee eräs haasteistani. Joka tapauksessa nyt on parempi mieli. Ainakin ihan nyt. Koko kehoni on raikas ja viilentynyt aamun koleasta ilmasta. Töihin menen vasta vähän myöhemmin, mutta siihenkin suuntaan olen positiivisesti orientoitunut. En voi muuta kuin ihmetellä, miten mieliala voi vaihdella niin paljon. Eilen surullinen, tänään iloinen. Sitä tämä elämä tuntuu nyt tällä hetkellä olevan. 

Voi hyvin.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)