Kojootti

 Huomenta!

Tänään kojootin energiaa:

 KOJOOTTI- TOTUUDEN PALJASTAJA

Älä ota asioita liian vakavasti.

Varaa aikaa leikkimiselle.

Suuri viisaus tulee itsellesi nauramisesta.

Varo elämän ansoja ja temppuja ja opi niistä. 

***

Kojootti taitaa olla energialtaan yhtä leikkisä kuin saukko, tulee ensimmäisenä mieleeni. Ajattelin kirjoittaa kuulumisia. Ruutu edessäni on kuin tyhjä paperi. Leikit ovat olleet kaukana. Eilen oli lääkärin kanssa keskustelu ja sain kolme viikkoa sairaslomaa. Tämän jälkeen aletaan suunnittelemaan töihin paluuta osa- aikatyön keinoin. Saapi nähdä miten onnistuu ja onnistuuko...Minulla on nyt 3,5 viikkoa aikaa hoitaa itseäni. Kuten olen edellä jo kertonut, sujui jo hyvin, mutta nyt on taas matalalentoa ollut puolitoista viikkoa.Takapakkia on siis tullut. 

Olen katsonut ohjelmaa Alaskasta. Tästä Se on ollut yllättävän mielenkiintoinen ja saanut ehkä osan erakkosielustani esiin. Olen itkenut silmät päästäni Bobin vuoksi. Hän oli jotenkin niin pappamainen, vaarimainen, yksinäinen susi joka rakasti metsää ja metsästystä. Hänestä tulee mieleeni omia esi- isiäni - isäni ja isoisäni pitivät metsästyksestä ja metsällä olemisesta. Eivät toki asuneet sentään Alaskassa, mutta se elämäntyyli! Bob raukalle tuli syöpä, joka hänet sitten vei. Kovin hän kaipasi perhettään ja muisteli ohjelmassa, miten perheen kanssa eläminen Alaskassa oli elämän parasta aikaa.

Mikä on elämän parasta aikaa? Itse koen tällä hetkellä että elämäni parhaimmat ajat ovat jo takanapäin. Vaikka SAATTAA olla että olen elämässäni vasta puolessa välissä - mikäli olen tullut mummoihini - mutta ehtoopuolella jos olen tullut äitiini. Ja jos olen tullut isääni, minun ei pitäisi tässä iässä enää olla edes elossa.

Mutta kerron vielä mikä on ollut elämäni parasta aikaa. Se on ollut se, kun tapasin Maljojen Ritarin. Tämän jälkeen meille muodostui pieni perhe - minusta ja hänestä - kun sitä ennen olin tahinut yksin elämääni. Joulu sai uuden merkityksen ja oli ihana tehdä ruokaa, jota joku söi mielellään. Tätä ennen kun olin syönyt lähinnä pinaattilettuja ja raejuustoa. Löysimme itsellemme kesämökin, jossa vietimme monta unohtumatonta kesää. Oli ihana pakata kamat ja lemmikit viikonlopuksi ja vaihtaa maisemaa. Uida, saunoa, elää omassa Alaskassa eri ilmastossa, kalastaa. Kesälomat kuluivat pitkälti mökillä. Koirallani Vilillä oli tärkeä rooli ja hän rakasti myös mökkeilyä. Talven tullen kiitolllisena kaikesta tietäen, että keväällä päästään taas sinne, omaan pieneen paratiisiin.

Sitten olosuhteet muuttuivat ja meidän piti luopua mökistä. Koirakin kuoli. Monta vuotta kipuilin tuon mökkiasian suhteen, nyt olen jo päässyt siitä yli - vaikka siitä vielä kirjoitankin. Maljojen Ritari on jo "nähty" jos näin voi sanoa. Rakkauden huuma on laantunut tasaiseen parisuhteeseen. Mutta on minulla jotain. Minulla tai meillä on kaunis koti, jota en tahdo jaksaa nyt hoitaa. En sentään asu enää ahtaasti, kuten mökkiaikoinani. Mutta silti, tuntuu että elämällä ei ole enää mitään annettavaa. Onneksi voin tänne kirjoitella tuntojani - lukee sitten joku tai ei.

Parempaa ja leikkisää päivää sinulle!