Moni teistä on varmasti tehnyt inventaariota vuodelle 2014. Mitä käteen jäi? Mitä uutta tuli elämään? Mitä menetit? Mikä oli vuoden kohokohta? Jne. jne. jne.
Minun vuoteni oli varsin erikoinen, mutta tietyllä tapaa kepeä. Ei ollut suuria murheita. Onneksi. Sillä on vuosia, kun on surua, on Surua ja on SURUA.
Olen viimeaikoina useasti palannut sanaan YHDESSÄ. Jotenkin tuntuu siltä, että yhdessätekeminen on jäänyt vähemmälle. Asioita kyllä tehdään, mutta erikseen. Tee sinä tätä, tee sinä tätä. Toisaalta olen Maljojen Ritarin kanssa aina yhdessä, joten ei kai sitä kaikkea tarvitse silti yhdessä tehdä? No, mene ja tiedä. Joitakin asioita on vain mukavampi tehdä yhdessä kuin yksin.
Esimerkiksi reipas kävely metsässä. Kuinka kiva onkaan, kun on seuraa! Varsinkin kun 90% kaikista kävelylenkeistä kävelen yksin. Sitten on NIIN kivaa, kun sitä seuraa on. Yhdessä on paljon mukavampi siivota ja tehdä ruokaa. Olisihan se ikävää, jos kaiken joutuisi tekemään yksin. Nytkin minä istun koneella ja kirjoitan tätä. Mies touhua omiaan. Silti olemme tässä tänä iltana yhdessä, samassa tilassa. Kohta alamme syömään yhdessä. Ensi viikolla aloitamme laihdutuksen yhdessä.
Minulla on tullut käsite yhdessä aivan vieraaksi, lähinnä sen toimitan lasteni kanssa, muuten jaan kaiken itseni kanssa, yksin. Yhdessä toimitin aikaisemmin joidenkin ystävieni kanssa, mutta nekin ovat jääneet matkan varteen omien elämiensä solmuihin. On yksinäisyyttä, ja itsenäisyyttä ja niitä molempia, minä kai noita kumpaakin ja toisaalta en koe olevani yksinäinen, ehkä voi ajatella näin, että aikaani ei edes riittäisi tätä nykyä jakamaan kenenkään aikuisen kanssa. Ehkä joskus sitten, uskon että kaikelle on aikansa.. Yksin kävelytovat hyvinkin voimallisia kokemuksia itselleni, hiljaisuus on parasta etsintä aikaa..
VastaaPoistaIhanaa kun voit jakaa elämäsi <3
Joskus kaipaa sitä asioiden jakajaa, mutta äitini mallilla ilmeisesti yksin tätä kulkua jatketaan eteenpäin sano mummo lumessa.. ;)
Mielenkiintoista pohdintaa. Vanhat sielut ovat helposti itsenäisiä, yksinäisiä kulkijoita ja toisaalta olen ymmärtänyt että myös ihmiset, jotka ovat selvästi enkeli-ihmisiä, ovat olleet entisessä elämässään enkeleitä, kulkevat tässä elämässä helposti yksin. En tiedä? Kumpi sinä olet? Vaikka minä saan nyt jakaa elämääni toisen kanssa, toisinaan koen kosmista yksinäisyyttä, josta olen joskus täälläkin kirjoitellut. Minullakin oli yksinäisiä vuosia, niin yksinäisiä etten niitä itse ymmärtänyt kunnes tapasin Hänet. Hän näytti minulle, miten yksin olenkaan ollut.
PoistaMinä otan tämän rikastuttavana kokemuksena, sillä olen huomannut että läheskään kaikki ihmiset eivät osaa eivätkä kykene olemaan yksin. On helpottavaa tietää, että yksin oleminen elämässä onnistuu. Ei tarvitse ripustautua kenehenkään sen vuoksi, että pelkää yksin olemista.
Minäkin uskon, että kaikelle on aikansa :-) Yksin kävelyreissut ovat voimauttavia kokemuksia, miten paljon olenkaan yksin kävellyt ja metsä minua kaikessa vihreydessään lohduttanut? Mutta nyt iloitsen siitä, että olen saanut monien vuosien jälkeen naapuriini ystävän, jonka kanssa käydä kävelyillä koirien kanssa jos ja kun mieheni ei viitsi. Muikeaa maanantaita Sinulle!
Mi piace condivide la vita e penso allle lunghe camminate in campagna che attualmente faccio da sola! Io sono sicura che in questo 2015 non camminerè da sola mai!
VastaaPoista