Ullakko, miten maalaisromanttinen sana. Ullakko tuo mieleeni pölyiset huonekalut, pahvilaatikot täynnä vanhaa, rakasta tavaraa. Lapsena oli jännittävää koluta hoitopaikkani ullakoita. Mitä kaikkea me sieltä löysimmekään? Myös oman kotini ullakoilla olen kolunut, mutta miksi se ei tuntunut yhtä jännittävältä? En tiedä...
Pitkään minullakin oli se tapa, että siivosin aina rojujani ullakolle. Mitään en raaskinut roskiin heittää, mutta ullakolle, ullakolle, sinne kaikki säilöin. Myöhemmin sitten nuorena aikuisena tyhjensin ullakkoani kiitettävästi ja laitoin kaikki kirpputorille myyntiin. Niillä rahoilla lähdin ystävieni kanssa Kreikkaan ja matkan jälkeen painoin päähäni ylioppilaslakin.
Onneksi rakkaimmat leluni jätin rauhaan, niitä en raaskinut myydä, vaikka en niillä mitään enää teekkään. Siellä on nukketalo ja kalusteet, pienet puiset kangaspuut, vanhan piian peili, iso nukke, muutamia muita nukkeja ja vanhoja leegoja. Posliiniesineet pitkälti olen myynyt pois. Niitä en kyllä edes kaipaa.
Enpä tiedä mitä teen, kun ullakot jäävät oikeasti kontolleni. Vielä ei ole niin käynyt. Paljon siivottavaa vieläkin, pois heitettävää. Roskalava pitäisi pihalle tilata ja kaikki lappaa sinne. Kaikki turha. En oikeastaan halua ajatella koko asiaa, sillä tuohon juttuun liittyy sitten paljon suurempia muutoksia. Kaikin tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)