Lapsuuteni muistot

Värjärin padan innoittamana sukelsin lapsuuteni muistoihin Mummolaan. Tein muutama vuosi siellä pitkän metsälenkin serkkuni kanssa ja valokuvasin muistoja. Tuolloin oli pääsiäisaikaa, kevät tulollaan ja luonto kovin karuton.

 Pitkiä metsäteitä siellä riitti. Näitä lapsena pyöräiltiin ja vähän vanhempana tehtiin koiran kanssa pitkiä lenkkejä. Luonto on kovin erilaista kuin minun kotonani, jossa on lähinnä alavaa peltomaisemaa. Täällä on metsää, kuusia ja isoja koivikkoja.

 Muurahaiset ovat heränneet! Mammani kertoman mukaan äiti kävi joka aamu katsomassa muurahaiskekoa, joka sijaitsi lähellä kotitaloa. Aina tullessaan takaisin hän sanoi että muurahaiset ovat heränneet! Pieniä iloja suuressa maailmassa. Äitini oli tuolloin 5- vuotias.

 Näin ikävästi kävi muutama vuosi sitten. Ei ole Mammalaa enää, vain ulkorakennus on jäänyt jäljelle tulipalosta. Mammala myytiin vuosia sitten ja siihen muutti varsinainen tee-se-itse-perhe. He olivat rakennelleet ties mitä virityksiä vanhaan taloon ja loppujen lopuksi heidän omatekoinen pannuhuoneensa poltti koko talon.

 Makuuhuoneen ja kammarin takat ovat kauniisti jääneet vierekkäin. Mamma ja pappa nukkuivat makuukammarissa ja serkkuni kammarissa. Aina puilla lämmitettiin. Minusta nuo takat olivat hienot, pyöreät, kun meillä kotona oli vain tylsät tiiliset uunit.

 

Pala lattiaa. Ihana, rouhea kuvio jota löytyi kammareiden lattiasta sekä keittiön seinältä laattojen tilalla.

Vaja on säpissä, lukkoja ei tarvita. Mitään varastettavaa ei ole. Mahtaakohan noilla seuduilla asua enää ketään, jotka silloin olivat ja elivät? Mammani täyttää ensi kuussa 90- vuotta ja hän asuu vanhainkodissa.
***
Itseasiassa tämä kuvakollaasi ei kyllä kertonut lapsuuteni muistoja mitenkään kauniisti. Tämä on nykyhetkeä, surullista mutta totta.

Puut ovat minulle tärkeitä, ja mamman luona kasvoi todella iso ja kaunis pihlaja. Nämä uudet asukkaat kaatoivat sen ensimmäiseksi. Sitten tien varressa ja pihaa reunusti kolme isoa koivua, nekin kaadettiin; taisivat mennä polttopuiksi.
Mamman talo tai pikemminkin mökki oli alkeellinen. Vesi kannettiin kaivosta ja oli aina yhtä hauskaa juoda kuupasta ja ottaa ämpäristä vettä keittiössä. Sisävessan tilalla oli ulkohuussi ja huussissa oli kolme reikää, joista yksi oli lapselle tarkoitettu, söpö ja pieni. Sen lisäksi seinillä oli kyläkaupasta saatuja konvehtimainoksia ja usein siellä juteltiin siitä, mitä konvehteja söisi, jos vain saisi. Minun kaltaiselle suklaa-addiktille tuokin oli unelmaa!
Serkkuni oli minulle idoli, vähän kuin isosisko niin hyvässä kuin pahassa. Hän nukkui aina patjalla talvisin keittiönpöydän alla. Sekin oli minusta kovin hauskaa. Menin usein aamuisin hänen viereensä köllimään. Joskus siellä oli jotain perunanpaloja, mitkä yököttivät minua.
Voi niitä muistoja, muistoja, muistoja! Näitä olisi vaikka kuinka paljon, niitä ikävimpiäkin. Tänään näin.