Taikakuvat: Haaste

Haaste 83. "pieni"

Osuipa silmiini pitkästä aikaa haaste johon päätin osallistua. Aiheena on pieni.

Tässä minun pieni kuvani:

Kukintoverso

Kuvassa on ihan pieni Etelänruttojuuri, joska kasvaa yli metrin korkuiseksi.

Tässä faktaa:

Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) kasvaa harvinaisena, alun perin viljelykarkulaisena Etelä-Suomessa. Sitä kasvatetaan myös perennana ja se on tuotu Suomeen alkuaan rohdoskasviksi. Ruttojuuri on tullut Pohjolaan luostarien munkkien mukana. Sitä on käytetty nimensä mukaisesti keskiaikana haavoja parantavana, mutta ennen kaikkea ruttolääkkeenä. Pahanhajuisen juurakon uskottiin estävän ruton tarttumista. Aikanaan sitä käytettiin myös hermostoperäisten mahavaivojen ja kuukautishäiriöiden hoitoon, mutta kasvin on huomattu sisältävän myrkyllisiäkin aineita, joten tästä käytöstä on luovuttu. Nykyään kuitenkin etelänruttojuuren juurista tehtyä lääkettä (Petadolex) käytetään lievittämään migreenipäänsärkyä.

Meillä etelänruttojuuren viljely alkoi 1600-luvulla, Turun rauhassa Ruotsin valtaan jääneessä Länsi-Suomessa. Ruttojuuren levinneisyys rajoittui pitkään Kymijoen kohdalla kulkeneen valtakunnanrajan länsipuolelle ja sielläkin vallastalojen piiriin. Nykyisin etelänruttojuurta voi tavata siellä täällä koko maassa aina Lappia myöten, sekä puutarhoissa että niiden ulkopuolella. Kukkapenkissä ruttojuuret leviävät suikertavan juurakkonsa avulla helposti liikaa muiden kasvien kustannuksella. Pois heitetyistä juurakonpaloista tai varta vasten lähistölle istutettuna se on sitten karannut puutarhojen ulkopuolelle. Etelänruttojuuri ei muodosta meillä lainkaan siementä, sillä kasvi on kaksikotinen ja meille on tuotu käytännössä pelkästään hedekasveja.

Varhain keväällä, joskus jo maalis–huhtikuussa ruttojuuren juurakosta kohoaa kukintoverso. Ruttojuuren kiehtovan, jopa hurjan, näköiset kukinnot houkuttelevat runsaasti hyönteisiä keväällä, jolloin muuta ravintoa on vielä vähän tarjolla. Kukinnan loppupuolella mykeröiden ympärille nousevat ensimmäiset vihreät lehdet, aivan leskenlehden (Tussilago farfara) tapaan. Myöhemmin kesällä, kukintojen jo kadottua, raparperimaiset lehdet kasvavat yhä suuremmiksi kattaen lopulta maanpinnan tiheänä katoksena. Ruttojuurten alla ei riitä valoa pienemmille kasveille, vaan maa pysyy paljaana mulloksena.
***
Itseasiassa tämä kasvi on vitsaus. Sitä löytyy tontiltamme ja se todellakin leviää juurakostaan vuosi vuodelta yhä laajemmalti ja laajemmalti. Loppukesästä on se on yhtä suurta ja korkeaa "raparperiä" joka ei ole mikään kaunistus. Mutta tässä kevään kynnyksellä se on oikein söpö pieni purppuranpunainen kökkerö.