Sumuinen viikon alku!

Huomenta!

Tänään korteista nousee esiin SUMUA eli FOG



“Fog is simply a low cloud, a blanket of water crystals that has not gained the density of raindrops. The thicker it is, the more it shrouds in it’s damp, billowy arms. It can be so thik that it makes it nearly impossible to see directly in front of us. During those times, silence makes its own sound as we pause and allow ourselves to be enveloped in this shroud of impenetrable density. We may even feel as if we can do nothing but be still and await what is to be revealed.
 
Yet even within the thickest fog, we can be assured that it will eventually turn off as the sun’s rays infiltrate the veil. Once they do so, we can anticipate how the light and warmth will bring us welcome relief from the cold. As the sun continues to disperse the fog, our surroundings become illuminated, and we have the opportunity to continue onward.

You are enmeshed in confusion and uncertainty, and are unsure if it will ever clear up. This is not the best time to make decisions, particularly any major ones. Know that this foggy veil will eventually dissolve. Although there may be ways you are unconsciously contributing to this state, the greater truth is that this is simply a cycle you are moving through, and like all things, this too shall pass.
Allow yourself to feel confused – in fact, decide to be confused. No matter what attempts you make right now to make things happen or move in any specific direction out of impatience or frustration, you risk only creating more confusion and uncertainty. So be still and patient. Wait for that first glimmer of awareness to life the veil so that you can see the choices before you more clearly and can then choose to align yourself with the will of Spirit."

Ja sitten kökkerö google- käännös:

"Sumu on yksinkertaisesti matala pilvi, vettä kiteet, jotka eivät ole saaneet sadepiskiä. Mitä paksumpi se on, sitä enemmän se peittää sen kosteassa, pörröisessä käsivarressa. Se voi olla niin hätkä, että se on lähes mahdotonta nähdä suoraan edessäni. Näinä aikoina hiljaisuus tekee omat äänensä, kun keskeytämme ja anna itsellemme olla päällystämättömiä tässä läpäisemättömän tiheyden verhossa. Voimme jopa tuntea, ettemme voi tehdä muuta kuin olla vielä ja odottavat, mitä paljastetaan.
Silti jopa paksun sumun sisällä voimme olla varmoja siitä, että se lopulta sammuu, kun auringon säteet tunkeutuvat verhoon. Kun he tekevät niin, voimme ennakoida, kuinka valo ja lämpö tuovat meidät tervetulleeksi kylmältä. Kun aurinko edelleen hajottaa sumun, ympäristö muuttuu valaistuksi, ja meillä on mahdollisuus jatkaa eteenpäin.
Olet sekoittunut sekaannusta ja epävarmuutta, ja olet epävarma, jos se koskaan selviä. Tämä ei ole paras aika tehdä päätöksiä, erityisesti kaikkea suurta. Tiedä, että tämä sumuinen verho lakkaa lopulta. Vaikka voi olla keinoja, joilla olet tietoisesti osallistumatta tähän tilaan, sitä suurempi tosiasia on, että tämä on yksinkertaisesti sykli, johon olet siirtymässä, ja kuten kaikkikin, myös tämä kulkee.
Salli itsesi hämmentää - itse asiassa päättää olla hämmentynyt. Riippumatta siitä, mitä yrityksiä teet juuri nyt, jotta asiat tapahtuvat tai liikkuvat mistä tahansa suunnasta pois kärsimättömyydestä tai turhautumisesta, vaarannat vain sekaannuksen ja epävarmuuden syntymisen. Joten ole vielä ja kärsivällinen. Odota, että ensimmäinen pilkahdus tietoisuuden elämää varten verho, jotta voit nähdä valinnat ennen sinua selvemmin ja voi sitten valita kohdistaa itsensä kanssa Hengen tahtoa. "***
Se on taas maanantai. Uusi viikko edessä, uusine kujeineen. Kahvia juon. Koitan herätä.

Olin eilen käymässä Isoäitini luona, joka on hyvin iäkäs. Meillä oli ihan mukava kohtaaminen. Sitä miettii kaikkea kuolevaista, kun on vanhojen ihmisten kanssa tekemisissä. Sain suruviestin viime viikolla, eräs minun ikäiseni tuttava oli lähtenyt tuonpuoleiseen. Se pysäytti. Tajusin aamulla, että oma isäni oli minun ikäiseni kun lähti. Tämän ikäisenä! Tuntuu ettei minun elämäni ole vielä kunnolla alkanutkaan! Ja hän kuoli jo minun iässäni! Elämä on! Epäreilua!

Eräs minun ikäiseni ystävä saa esikoisen ensi vuonna. Hän on oikeastaan minua vuoden vanhempi. Rohkeaa, se on hänen haaveensa ollut nuoresta tytöstä lähtien. Saada oma lapsi. Nyt se on tulossa! Peukutan, että kaikki menee hyvin.

Meidän suvussamme on ollut eräs Hilda- täti, josta aina Isoäitini juttelee. Hilda on ollut suuri persoona. Hän on saanut esikoisensa 44- vuotiaana, pojan. Tämä poika kuitenkin valitettavasti kuoli aivokalvontulehdukseen 4- vuotiaana.

Viikko alkaa, joulu on tulossa ja minä höpäjän täällä kuolemasta. Voi jeesus! Osallistuin minä positiivisuushaasteeseen facbookissa. Kaikki, ketkä tykkäsivät positiivisesta viestistäni lupasin kehua ja kertoa heistä jotain positiivista. Se olikin vaikeaa. Se oli vaikeaa siinä kohtaa, kun erityisesti puolitutut toivoivat minulta positiivista palautetta...kun en edes heitä tunne! Lopuksi kerroin positiivisen jutun yhdestä tuttavasta, josta tiedän lähinnä vain nimen. Siihen loppui se kehuminen. Tämän jälkeen on vielä tullut muutamia tykkäyksiä mutta pyh....ei ole kuulkaas helppoa. Kokeilkaa vaikka :-)

Minä en pidä tätä blogiani itsesurkuttelubloginani. Kerron tänne omia tuntemuksiani jotka välillä ovat todella kurjia ja välillä vähän parempia. Joskus pieni avautuminen tekee hyvää. Se voimaannuttaa ja parantaa. Luki niitä joku sitten tai ei. Sanotaan että tähän positiivisuuteen voi itseään kouluttaa. Se on varmasti totta. Meillä jokaisella on tuttavapiirissä ikuisia pessimistejä ja sitten on taas niin optimisteja. Jos aina ajattelee kaikesta negatiivista, se tietää lisää negatiivisuutta. Sitä ruokit, mitä ruokit. Voit päättää itse!

Mukavaa päivää Sinulle!