Hilkan prosessointi pois elämästäni.

En tiedä, onko minulle tulossa vaihdevuodet vai kuukautiset, masennus, kaamosmasennus vai mikä ihme, mutta olen viimeaikoina ollut melko ärhäkkä toisinaan. Olotilani ja mieleni on ollut itkuisesta raivokas, toiveikas, odottava, epävarma...siis ihan kaikkea!

Krapuhaasteen innoittamana kerron teille vähän lisää, minkälaisen Hilkan minä prosessoin elämästäni pois.

VAROITUS!!! tämä pakina sisältää rumia sanoja ja rumaa kielenkäyttöä.

Hilkka on sukulaiseni, hän on ollut ystäväni ja idolini lapsesta saakka. Hilkka on kuitenkin epäreilu ja itsekäs. Hän on käyttänyt minun kiltteyttäni törkeästi hyväkseen. Olen tajunnut sen vasta nyt aikuisena. Hän on minua melkein 10 vuotta vanhempi.

PUHELUT

Hilkan kanssa soittelemme päivittäin ja kerromme kuulumisia. Hän voi laittaa minulle aamulla jo klo 6.30 ? merkin, joka tarkoittaa että voidaanko jutella. Jos olen hereillä, juttelemme usein. Mutta olen huomannut, että jos aamu alkaa Hilkan puhelulla, aamu alkaa huonosti. Hän nimittäin valittaa koko ajan jostakin, joku on huonosti jne. Se vie energiaa. Yleensä hän haukkuu miestään tai lapsiaan tai työkavereitaan tai tai tai....Mies on kyllä se yleisin napinan syy. Minulla alkaa pää särkemään. Voin laittaa puhelimen kaiuttimelle ja tehdä ties mitä aamupuuhia niin luurista kuuluu tasainen polotus.

Joskus minullakin olisi jotain asiaa. Haluaisin kertoa kuulumisia, uusia hankintoja asumisen suhteen, siis ihan mitä vaan nyt naiset yleensä keskenään juttelevat...niin Hilkkapa ei jaksa kuunnella. Hänen pitää aina lopettaa puhelu kun minä pääsen ääneen. Hän voi mennä kauppaan, joku tuttu tulee vastaan, toinen puhelu tulee, ihan mitä vaan. Ja näin huomaan että kun minä kuuntelen 15 min hänen valitustaan ja kun sanasen haluan sanoa, sitä ei enää otetakkaan vastaan. Hilkkaa ei kiinnosta mitä minulle kuuluu. Yleensäkin jos haluan sanoa jotakin hänelle, minun pitää keskeyttää hänet todella törkeästi. Huutaa päälle. Se on inhottavaa. Ja tosiaan, se on melkein sääntö kuin poikkeus: hän oksentaa kaiken päälleni puhelimessa ja kun minun vuoroni tulee, hän katkaisee puhelun. Eipä tunnu kivalta.

Jokin masokistinen piirre on minut saanut hänelle silti soittelemaan. Eihän minulla ole paljon ystäviä. Mutta nyt en ajattele enää määrää, vain laatua.

RAHA & TYÖ

Hilkka laskee kaiken rahassa. En tiedä ketään toista, joka laskisi niin paljon kaiken dollareina. Ensinnäkin kun hän tekee vuorotyötä, hän muistaa joka kerta minulle mainita miten hyvä palkka hänellä aina viikonloppuisin on. Varsinkin sunnuntaisin. Hän tekee sunnuntaisin töitä kun minä nautin elämästä.  Kuinka monta tuntia, kuinka monta euroa. Tämä kaikki toistuu etenkin juhlapyhinä, kun hän tekee töitä ja minä jotain muuta. Hän kehuskelee palkallaan ja yrittää kysellä minun palkkaani ja tai Maljojen Ritarin palkkaa...Miehelleen hänen piti ottaa henkivakuutus, jos se polo vaikka kuolee niin on sentään vakuutus. Hän stressaa myös sitä että takaamassa miehensä velkoja. Voi voi, kaikkea ei voi saada.

Hänellä on koulutus sairaanhoitajana ja sen lisäksi hän kouluttaa itseään työn puolesta melkein koko ajan. Työnantaja laittaa hänet koulutuksiin, vaikka hän ei itse niin välittäisikään. Niistäkin hän muistaa kehuskella. On lähiesimiestutkintoa, nepsyvalmentajaa ja vaikka mitä. Silti hän ei anna minulla vakuuttavaa kuvaa taidoistaan. Hän nimittäin käyttää minua henk.koht.työnohjaajana. Hän tekee työvuorolistoja ja kehuu miten hienoa on kun voi tehdä itse omat listat. Toisaalta hän niistäkin valittaa enkä ymmärrä kuinka monta tuntia viikossa hän niitä tekee. Olen itsekin toiminut nimittäin vastaavassa tehtävässä ja listanteko oli mukavaa puuhaa. En minä silti hänelle sillä kehuskellut. Minä tein työni ja nautin siitä.

Hän kertoo minulle lisäksi työkavereistaan, minulle ihan vieraista ihmisistä, niiden käytöksestä, hän juoruilee ja purkaa sydäntään...Hän hän hän ja hän. Aina vaan hän.

ULKONÄKÖ

Hän arvostelee todella paljon ihmisiä ulkonäön perusteella. Ihan omat lapsensakin. Hän kertoo minulle jälleen ihan vieraista ihmisistä, kuinka jonkun Mallun perse on levinnyt tai miten hän salilla huomasi että on se Seijakin lihonnut. Miten hänen tytär on milloin pieni ja milloin iso tai onko poika lihonut vai laihtunut. Hän on itse ollut lihava nuorena ja laihduttanut 30-40kg. Työkavereita hän arvostelee myös, kuka on sotanorsu, kuka pieni ja pieni ja siro...Enkä minä tunne heistä ketään.

RUOKAILU & LIIKUNTA

Hänellä on sairaalloinen suhde ruokaan. Hän on bulimikko. Se alkoi laihduttamisen jälkeen. Hänen kanssaan ei voi mökillä herkutella ja nauttia elämästä. Kaikki lihottaa. Hän ei ole niitä ihmisiä joiden kanssa ennen tapaamista sovitaan ruokalistaa, kauppalistaa, kuka tekee mitäkin ja mitä syödään. Hän syö jotain wingsejä muutaman tai salaatin. Jos minä otan lisää salaattia, hän katsoo silmät suurina ja näen miten hän ajattelee, miten voin syödä noin paljon vaikka ei sano sitä ääneen.

Joskus hän sai kolarirekasta suklaalevyjä kassillisen. Muistan miten hän säilöi niitä kaapissaan ja hän antoi niitä sitten joillekin. Minäkin olisin halunnut ja vesi kielellä katsoin sitä kaappia samalla kun juttelimme. Ei, ei hän minulle raaskinut antaa edes yhtä levyä. Minähän lihon siitä ja hän ajatteli minun linjojani.

Puhelimessa hän usein kertoo mitä kaikkea on syönyt. Hän luettelee ruoka- aineita, eikä minua ihan oikeasti kiinnostaisi.

Hänellä on sairaalloinen suhde liikuntaan. Hän lenkkeilee koko ajan. Monta kertaa päivässä, mikä on tietysti terveen ja nuoren koiran kanssa hyvä asia, mutta minun tekee pahaa kun raahaa nyt jo vanhaa nivelrikkoista koiraansa pitkille lenkeille ja toinen ontuu. Hän käy salilla myös ja siellä tosiaan röntgenkatse tavoittaa kaikki lihonneet, laihtuneet, suuritissiset ja laudat. Hän ei osaa olla rauhassa kotona. Minä olen taas kamppaillut liikkumisen kanssa koska minä en ole fanaattinen liikkuja. Joskus hän kysyy kuin piruuttaan minun liikkumisistani. En ole käynyt salilla, hän saa minut vastaamaan ja jälleen tunnen huonommuutta. Joskus kun olen onnistunut ja innostunut..tehnyt salitreenin tai käynyt pitkillä lenkillä ja kerron hänelle siitä iloisesti hän dissaa sen samantien. Hän ei kannusta. Hänestä lenkkeilyni ei ole mitään verrattuna hänen maratoneihinsa. Kyllä ystävä zemppaa, sitä mieltä minä olen.

SIIVOUS

Hänellä on pakkomielle viedä petivaatteita ulos. En tiedä mitä likaa hänen sängyssään on, mutta hän tuulettaa peittojaan ja lakanoitaan monta kertaa viikossa. Sekin on vähän kuin mennyt hermoihin. Kun lapset asuivat vielä kotona, hän repi niidenkin lakanat sängyistä pois tuuletukseen. Sitten hän valitti minulle miten lapset nukkuvat ilman lakanoita kun eivät viitsi pedata. Sanoin, että jos äitini olisi minun sängystäni vienyt lakanoita ulos eikä pedannut takaisin, olisin saanut raivarin. Hän ei myöskään tiskaa.

Ystäväni Mari kerran muisteli eräitä syntymäpäiväbileitäni ja olimme kaikki seuraavana päivänä nukkumassa vielä, niin Hilkka jätti kirjaimellisesti kaiken kuin tikun paskaan ja lähti vain pois. Varasti vielä juomavarastoistani itselleen pullon viiniä ja miehelleen pullon leijonaa ja valehteli mulle miten on ne alkosta ostanut. Mari auttoi minua laittamaan paikkoja kuntoon. Siivosimme yhdessä kotiani, tiskasimme, keräsimme pulloja. Tässä taas näki, miten on ystäviä ja "ystäviä."

VALEHTELU

Hilkka on patologinen valehtelija. Hän on erittäin taitava keksimään kaikenlaisia tekosyitä, miksi ei tule jonnekin tapaamisiinsa.  Hän kertoo niitä minulle auliisti. Huomaan sen viimeistään siinä vaiheessa, kun olemme sopineet tapaamisen, niin hänelle ei sovikaan :-D Hänellä on muka jotain, vaikka tiedän että ei ole. Hänen elämänsä on valheita valheiden perään. En viitsi hänen pettämisiään tässä alkaa kertoilemaan, mutta hän on valehdellut miehelleen milloin mistäkin. Ihmissuhteistaan, ihan kaikesta.

ALKOHOLI & SEKSI

Vuosien varrella hänelle on kehittynyt alkoholiongelma. Hän juo joka ilta jotain alkoholia. Hän on käytännössä päivän syömättä, koska hän ei voi syödä koska lihoo niin illalla hän sitten juo. Hän ei iltaisin enää vastaa puhelimeen, sillä hän tissuttelee olutta tai viiniä kotisohvallaan. Sitten kun ne lenkit on juostu, salitreenit tehty ja koti siivottu, sitten kuuluu poks. Hänen miehensä on oikea deeku, enkä voi ymmärtää miten hän roikkuu siinä juopossa hampaattomassa ukossa edelleen. Ai niin, sehän oli tosi hyvä panemaan ja sillä on mielettömän iso **** ja miehensä on kertonut miten hänkin on ihan superhyvä noissa petipuuhissa ja hän on vielä tiukkakin kuin mikä. Näitä asioita hän minulle sitten kertoilee ja minä kuuntelen kiltisti...kunnes sanoin että en tosiaan halua ihan kaikkea tietää...

PIHIYS

Olenkin kertonut jo jotain pihiyksien esimerkkejä. Hän ei anna mitään.  En tiedä kuka ne suklaalevyt söi. Hän myi minulle, teini- ikäiselle tytölle normihintaan omat leviksensä. Ja minä ostin. Hän kehtasi rahastaa. Jos hän tulee mökilleni vieraaksi, hän tuo mukanaan yhden skumpan. Ei mitään muuta. Sillä voi sitten olla ja rellestää koko viikonlopun. Hän on ostanut minulle synttärilahjaksi aikuisena 5,- PALAPELIN :-) Siis tässä joitakin esimerkkejä mitä mieleeni tulee. Voi elämä! Hän todellakin laskee kaiken rahassa.

LOPPU

Nyt tosiaan eilen sain tarpeekseni. En minä ole mikään ilmainen terapiaterttu, ystävyys on yhdensuuntaista. Tässä olisi paljon vielä kaikenlaista kerrottavaa, mutta nyt en jaksa enää kirjoittaa. Ehkä jatkan joskus, ehkä en. On helpottavaa olla nyt rauhassa, jatkaa omaa elämää ilman tuollaista henkistä härdelliä.

Hän on yksinkertaisesti niin erilainen kuin minä. Kerroin esimerkkejä siksi, koska minä en näin tekisi. En minäkään ole täydellinen, en todellakaan ja minussakin on vikoja, mutta nämä kaikki kertomani asiat ovat vaivanneet minua jo vuosikausia. Nyt pulautin ne tänne. Kiitos ja anteeksi.