keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Viikon 40 krapu

Taivaan Iskän poika on Big Brotherissa. Siviilielämässä tämä vahvarunkoinen evankelista on kahden lapsen isä ja iältään hieman nuorempi kuin minä. Katson usein hänen harmaantuvaa partaansa ja mietin, minkälaista olisi olla parisuhteessa uskovaisen kanssa. Hmmmm...

Meillä on kotona ollut mustakantinen raamattu. Siinä oli hieno kultainen risti keskellä kantta. Luin siitä pääsiäisevankeliumia Mummolleni. Mummo sanoi ettei hänen tarvitse mennä pääsiäiskirkkoon, kun minä "saarnasin" hänelle. Pidin esiintymisestä. Raamatunlukua tai tanssiesityksiä - kaikki kävi. Opettelin myös yhden raamatun psalmin ulkoa, kun koulussa oli pakko.

Isäni menetin lapsena, äitini nuorena aikuisena. Surullinen olen ollut vähän koko ikäni. Joskus enemmän, joskus vähän vähemmän. Onko siihen muuten lääkitystä? 




Viikon 40 krapu olisi tarkoitus sisältää seuraavat kolme sanaa: surullinen, musta, isä


Täältä näet muita krapuja  katso tänne

6 kommenttia:

  1. Suruun ei oikein taida olla lääkettä. Sanovat, että aika auttaa, en osaa sanoa kauanko siihen menee.

    VastaaPoista
  2. Lääke suruun...vaikea ja varmaan yksilöllinen kokemus. Itseä auttaa mennä vakiympyröiden ulkopuolelle, saada muuta ajateltavaa. Tietysti riippuu myös surun 'laadusta'. Kaipa iso suru vaatii isomman työn, ajan...kuin pieni.

    VastaaPoista
  3. Parantavaa lääkitystä tuskin löytyy, lieventävää kyllä, joista paras on aika.

    Nuorena koettu suru kyllä vaikuttaa kasvavaan lapseen ja nuoreen, jättää elämän ikäisen varjon, joka seuraa.

    VastaaPoista
  4. Niin mielelläni kommentoin toisten Krapuja, mutta nyt on vaikeaa (kuten se usein on!). Surumieliset ihmiset ovat mielenkiintoisempia kuin iloiset, vaikka näin on vähän noloa sanoa koska surun takana saattaa olla todella vaikeita kokemuksia... Mutta pahimpia ovat tekopirteät.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteistanne. Surumielinen krapu.

    VastaaPoista
  6. Surun yksi lääke on varmasti itku. Silloin on suru salpautunut möykyksi sisälle, jos se ei purkaudu missään vaiheessa itkuna, mutta toki erilaisia olemme.
    varmasti jokainen ihminen kohtaa jossain elämänsä vaiheessa surua ja kunpa raskaan surun kohdatessa ei kenenkään tarvitsisi jäädä yksin, ellei hän niin halua.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)