K
Kissat, kirjat, koirat, kalja, karhu, kookos.
Tässä ensimmäiset sanat jotka tulivat mieleeni ja otan tarkemmin käsittelyyn KOIRAN.
KOIRA
Lapsuudessani meillä oli Daisy- koira joka oli siperian husky. Muistan että se haukkui aina pihalla narussa, kun menimme autosta sisälle tai sisältä autolle. Minusta on valokuva, kun olen keittiössä jouluna mekko päällä ja Daisy on köytettynä keittiön puusohvaan. Hmmmm....Ei kovin järkevän oloista. Olin tuolloin ehkä 2- tai 3- vuotias. Daisylle kävi lopulta huonosti ja se ammuttiin naapurin isännän toimesta.
Kuva: Siperianhusky.net
Isäni kuoli kun olin 12- vuotias. Sitten meille otettiin dalmatialainen Turo. Se elikin pitkän elämän maaseudulla ja teini- ikä meni sitä ulkoiluttaessa. Vaikka pidän dalmiksista yli kaiken, en ikinä unohda sitä piikkikarvaa, joka imeytyy kuituun kuin kuituun eikä lähde imurillakaan pois.
Kuva: dogium.com
Vilistä olenkin jo kertonut teille. Mutta NYT.
Kaipaan elämääni rytmittäjää. Olen oikeasti ulkoilmaihminen, metsälenkkeilijä. Haaveilen koirasta. Jokainen askel ilman koiraa on yhtä tuskaa. Siis lenkkeillä. Toki nyt elämä on helpompaa. Mutta olisiko jo aika? Ensi kesänä tulee 4 vuotta Vilin kuolemasta.
Koira on ihmisen paras ystävä.
Kuva: Anna.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)