Kosminen yksinäisyys nakertaa ja saa mielikuvituksen valloilleen. Jos ei ole muuta, on ainakin ajatukset.
Olen seurannut ohjelmaa Laulu Rakkaudelle ja siinä on koskettavia esityksiä ja myös niitä vähemmän koskettavia.
Istun valkoisessa tuolissa ja ympärilläni on pimeys. Kohta esitys alkaa.
Eaglesin Hotel California alkaa soimaan ja pimeydestä nousee esiin Jouni. Hän kävelee rennosti minua kohti karhuntalja hartioillaan kuin John Nietos konsanaan. Hän taluttaa jääkarhua. Musiikki soi edelleen ja Jouni kysyy -Missä sinä olet ollut kaikki nämä vuodet?
Tämä kuvitelma saa hymyn huulilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)