Huomenta!
Täällä taas.
Tämä on se kohta kun juon aamukahvia ja mietin että mitäs sitten. Ulkona sataa kaatamalla vettä. Pitäisi siivota. Kantarellit odottavat laittajaansa. Pitäisi siivota. Eilen kävin kahdella kirppiksellä ja tuntuu että osa kesälomastani kuluu siellä. Tänään en taas viitsi sinne mennä. Toisaalta, kun usein käy, tavarat käy tutuksi ja silmä näkee nopeasti kaiken uuden ja kiinnostavan. Mutta nyt...
Nostanpa kaksi korttia uusista pakoistani.
Ensimmäisenä henkieläin YKSISARVINEN
Ja toiseksi noitakorteista:
SAUVOJEN SEITSEMÄN
määrätietoisuus, periksiantamattomuus, vahvatahtoisuus
Voi miten kivat kortit tulivat tähän hetkeen.
Eilen kävin Maljojen Ritarin kanssa sienimetsässä poimimassa kanttarelleja. Niitä löytyi ihan kivasti, tänään tosiaan laitan ne, säilön, teen ruokaa tms. Menimme tuttuun paikkaan, josta tein viime vuonna todelliset kantislöydöt. Tänävuonna juuri niistä paikoista ei löytynyt mitään, mutta sen sijaan löytyi ihan liikaa partiolaisia kiljumassa metsässä. Parkkipaikan alue oli topattu täyteen telttoja ja rakennelmia ja se sai hymyn huulilleni. Tuli ihan oma lapsuus mieleen. Kaikki kesät leireiltiin ja nukuttiin teltoissa. Oli kymppitelttaa, naigeria sekä uudempia isoja kupolitelttoja joita ei siihen maailmanaikaan vielä ollutkaan...Pyyheliinat roikkuivat itsetehdyllä pyykkinarulla ja kaksi isoa leirikatosta oli ruokailuja varten pystytetty sateelta suojaamaan.
Lähdimme tuttua reittiä kulkemaan kohti metsää ja tosiaan näillä partiolaisilla oli jokin leikki menossa. He juoksivat ja kiljuivat pitkin metsää, sillä yhdellä alueella ja minua alkoi ihan ahdistamaan. Minun teki mieli juosta pois. Ihan liikaa meteliä ja liikkuvia lapsia. Apua!!! Kiristin tahtia jotta pääsin metsän rauhaan ja pystyin jättämään nuo kiljukaulat omalle alueelleen. Voi että. Ei ole vanhaksi tulemista.
Kaksi tuntia siinä meni, selkä märkänä hiestä ja hyttyset sekä paarmat kiusasivat oikeastaan koko ajan. Tämän takia en käy mustikkametsässä. Tämän takia käyn vain sieniä poimimassa, mutta nythän on vielä oikeastaan mustikka- aikaa. Eli liian kesä minun makuuni. Onneksi selvittiin ilman sadetta :-) Se nimittäin alkoi juuri silloin kun lähdimme ajamaan leirihelvetistä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)