Huomenta!
No niin tässä sitä ollaan. Melkein nelisen viikkoa lomaa vietetty, tämä päivä vielä ja huomenna töihin. Heräsin todella aikaisin, ihan kuin harjoitellakseni heräämistä. Nyt ei vituta eikä ahdista, ainakaan vielä.
Tuntuu siltä, että on mukava palata töihin. En oikeastaan anna itselleni muuta vaihtoehtoakaan, mutta tämä neljä viikkoa on tehnyt tehtävänsä. Tämän kummallisemmaksi eikä erikoisemmaksi mikään muutu. Arki alkaa taas ja rytmi elämään. Mitenköhän sitä jaksaa? Päivä kerrallaan. Painoni on noussut, hiukset harmaantuneet enkä ole meikannut moneen viikkoon. Huomenna sitten pitää taas näyttää ihmiseltä ja unohtaa tämä luonnonlapsiolemus. Haluan kuitenkin näyttää siistiltä töissä. Ja sitä minulta myös odotetaan.
Kävin perjantaina lääkärissä. Varasin ajan viime viikon alussa, sillä silloin voin todella huonosti. Näin ne mielialat muuttuvat. En kuitenkaan tohtinut peruuttaa aikaa, ties vaikka olisin joutunut maksamaan siitä. Lääkäri oli valkoisessa mekossa kuin enkeli konsanaan. Helmat hulmuten hän otti minut vastaanotolleen ja tutkimme käden sekä olkapään problematiikkaa. Mainitsin myös masennusoireista, mutta ne sivuutettiin tuota pikaa. Ehkä niistä ei olisi kannattanut mainita mitään, sillä minulla on ihan oma masennuslääkäri. Tunsin itseni vain tyhmäksi. Särkylääkettä sain reseptillä sekä Somaccia. Se onkin hyvä jos vaikka närästää. Käteni taas on kipeä välillä enemmän välillä vähemmän. Suuri syy taitaa olla lihasjumi. Pitäisi jumpata ja käydä hierojalla. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)