tiistai 2. syyskuuta 2014

Sahrami

Tätä maailman kalleinta maustetta en ole ymmärtääkseni koskaan käyttänyt. Olen kyllä leiponut töissä lasten kanssa pääsiäispullia, mutta tuskinpa sentään sahramilla. Sahrami, tämä itämainen, salaperäinen, kullankeltainen mauste tuo mieleeni uuden rojalistisen kirjan jonka sain kesälahjaksi. Kirjan kirjoittaja kirjoittelee myös blogia, joten tässä linkitän teille herkulliset Sahramipullat

Joku on joskus sanonut että kurkuma on köyhän miehen sahrami. Olenkohan sitäkään käyttänyt? Hmmm...muistan miten lapsuuden kodissa minua ärsytti suunnattomasti nuorena se, että söimme varsin vanhoillista maatalon ruokaa. Kaikki maustettiin suolalla, voilla, sipulilla ja pippurilla. Se ei ollut mitenkään trendikästä. Nyt huomaan että lisään itse suolaa joka paikkaan, se taitaa olla päämausteeni. Maljojen Ritari päivittelee välillä suolan käyttöäni. Mutta se on sallittua! Minulla on alhainen verenpaine.

Niin ja olen saanut yliannostuksen perunasta ja lihakastikkeesta, sillä minä olen kasvanut sen voimin. Naapurissa tehtiin joskus lasagnea niin minut kutsuttiin sinne syömään, se oli sen verran harvinaista herkkua tuolla susirajan takaa. Naapuriperheessä oli myös joka lauantai tapana tehdä saunan jälkeen pizzaa. Se oli heidän herkkunsa ja sain tuta sitä, kun olin heillä yökylässä. Meillä kotona oli kaalipiirakkaa vehnätaikinaan leivottuna isossa leivinuunissa lauantaisin. Se maistui kyllä hyvältä kylmän maidon kanssa.

Joskus kun äiti päätti tehdä ruuan kanssa salaattia ( sitä ei todellakaan ollut joka päivä sillä raskas työ vaatii raskaan ruuan ja kuka nyt naattia joka päivä syö...) hän sekoitti siihen ananasmurskaa, mikä oli minusta kamalaa!

Toisaalta taas lapsuudestani on poissuljettuja ihan jotain tavallisia ruokia, koska vanhempani eivät niistä pitäneet. Valkokastiketta meillä ei ollut ikinä, koska äiti ei pitänyt siitä. Verilettujakaan ei ollut, sillä verta ei syöty. Kanakastikettakaan ei juuri ollut, sillä siitäkään ei suurin osa perheestä pitänyt. Joskus kun oli riisiä, sekoitin siihen ketsuppia että se maistui joltain.

Ihmeellisiä ruokatraumoja sitä onkin jäänyt ja kaikkihan alkoi siis sahramista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)