Sukkapuikko

Sukkapuikot ovat "kilisseet" tänäkin syksynä. En ole mikään kutoja, mutta jonkinlaisia sukkia saan kokoon ja kehtaan niitä jopa käyttää, koska sen suhteen en ole tarkka. Käsialani ei ole niin kaunista ja sievää, kuten useilla tuntuu olevan. En tiedä mistä se johtuu. Harjoituksen puutetta, luulisin. Tällä hetkellä tekeillä on säärystimet ja sen jälkeen haluaisin tehdä kämmekät. Onkohan se vaikeata?

Käsialani on "löysää", joten ystäväni kehotti minua hankkimaan bambupuikot. Ne ovatkin vertaansa vailla. Tilasin joskus jonkun lehden, niin sain sarjan bambupuikkoja kaupan päälle. Nyt ne kaikki ovat mökillä. Bambupuikot pitävät langat kuosissa eivätkä puikot putoile maahan itsestään, kuten minulle on aikaisemmin käynyt.

Tiedättekö mitä käsiala kertoo neulojastaan? Minä en tiedä. Äitini kutoi siistiä jälkeä, mummo kutoo siistä ja erittäin tiukkaa jälkeä, mamma puolestaan teki löysempiä silmukoita ja meillä nimitettiinkin mamman tekemiä sukkia loppanoiksi. Ystäväni puolestaan tekee erittäin tiukkaa jälkeä...Sain häneltä joskus lahjaksi sukat ja ne olivat niin pienet että varpaat sain piiloon.

Lapsuuden ystäväni tukka oli aina takaraivolla takussa. Siellä oli sellainen linnunpesä. Mummo sitä saunan jälkeen sukkapuikolla selvitti.

Kirpputorilta ostin tällaisen ihanan liilan ison huivin. Se on itse tehty. Siinä ovat sukkapuikot kilisseet ja lankaakin kulunut. Sain hävyttömän halvalla. Ei käsitöistä mitään rahaa saa, jos kirpputorilla myyt.