Viime yö oli erikoinen. Riitelin Maljojen Ritarin kanssa, nukahdin, heräsin. Kello kaksi yöllä järjestelin vanhoja työpapereitani ja sen jälkeen katselin netistä koulutuksia. Tarinasäveltämisen peruskurssi? Mitä se voi olla...jotain todella musikaalista? Ei, ei taida olla mun juttu.
Olen työssäni joutunut tai saanut olla musiikin kanssa tekemisissä. Koen itseni siinä varsin huonoksi. Syy: ääneni pilaantuu kun se tulee suustani ulos. Juuri eilen kerroin ystävälleni että julkinen laulaminen selvinpäin on pahinta mitä tiedän! Onneksi näitä kokemuksia ei ole kovin montaa. Eikö ole ironista, että minulla on ollut arvosanana 10 koulun musiikissa? En osaa laulaa, mutta osasin soittaa.
Jo ala-asteella soittelin nokkahuilua. Minulla oli kotona ruskea, puinen huilu ja myöhemmin kouluun ostettiin vaalea ja muovinen. Minulla oli koulun musiikkikirja mukana ja joskus, kun ei ollut mitään muutakaan tekemistä, menin naapurissa asuvan Hilmamummon luokse esiintymään. Leijonalapsen perusluonne. Olla tähti. Ja niinhän minä olin ja Hilmamummon ei auttanut muuta kuin kuunnella. Ja minä soitin...
Myöhemmin nokkahuilu vaihtui isompaan alttohuiluun, sitten sain kaikkien tyttöjen unelman; klarinetin! Soitimme ala-asteella koulun orkesterissa ja klarinetilla soittaminen oli parasta mitä tiesin. Muistan aina, miten lioittelimme soittokieliä vedessä ja miten poskilihakset olivat kipeät oudoksesta. En muista mitä tapahtui, kerho loppui, sain kotiin kokeiltavaksi trumpetin. Ihan kultainen soitin! En oppinut sitä itsenäisesti soittamaan eikä sitä kukaan minulle opettanut. Mutta minä haaveilin soittamisesta. Pidin sitä käsissäni ja yritin saada siitä ääniä. Valokuviakin otettiin muistoksi.
Yläasteella minulla oli 3 tuntia musiikkia viikossa. Suurin määrä mitä saattoi olla. Silloin opettaja näki minussa rumpalin vikaa. Niinpä peruskoulun päättäjäisissä soitin koko koululle rumpuja orkesterini kanssa. Vaikka sävelkorvaa minulla ei ole, niin rytmitaju on pettämätön. Ja siltikään en osaa mitään?
Nyt aikuisena, vuosia myöhemmin haaveenani on soittaa saksofonia vielä joskus! Se olisi parasta mitä tiedän. Ehkä sen haaveen vielä toteutan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3 Se ilahduttaa aina :-)