Aamu

 Huomenta!

On viimeisen virallisen lomapäiväni aamu. Aurinko paistaa, haudalla palaa kynttilä. Mieleni tekee mennä ulos aamukahville, pipo päässä hanskat kädessä. Ehkä teenkin sen tämän postauksen jälkeen. On ihanaa kuunnella linnunlaulua, kevät se sieltä tulee...Harmaata on ollutkin koko viikko. Nyt nautin tästä.

Yö meni huonosti. Olen kuin vanha mummo joka valittaa kivuistaan. Minua on särkenyt niskaa monta päivää. Nyt otin särkylääkkeen heti aamusta ja toivon että se saa oloni siedettäväksi. Olen erittäin huono kestämään kipua. Yökin meni osittain valvoessa ja etsiessä parempaa asentoa. Särki, särki vain. Auts!

Kävin myös puntarilla ja tulos ei päätä huumannut. Olisiko tänään se uusi alku? Se alku, mistä olen täällä kirjoitellut jo 12 kertaa, mutta kun kaikki tyssää alkuunsa tarvitaan se uusi kuuluisa alku. Minulla on kolme ylipainoista ystävää, joiden kanssa juttelemme aina välillä laihdutuksesta, terveydestä, elämäntapamuutoksesta. 

Yksi heistä ja selkeästi sairain ja ylipainoisin on menossa laihdutusleikkaukseen ja odottaa sitä kuin kuuta nousevaa. Olen kauhuissani kuunnellut niitä kaikkia tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä, joita hänelle on ennen leikkausta tehty.

Toinen ystäväni on pudottanut 10 kiloa vähähiilarisella, hän jätti pois perunan, pastan, riisin ja leivän. Kysyin eilen, mitä hän söi aamupalaksi niin munia ja makkaraa. Hän on päättäväinen niin halutessaan, mutta saavutetussa painossa pysyminen on hankalaa. Hän on siinä mielessä samanlainen kuin minä, että hänkin tykkää ottaa mietoja alkoholijuomia viikonloppuisin, aina välillä.

Kolmas ystäväni on myös ehkä vähän samanlainen kuin minäkin. Jottain tarttis tehrä, tietoa on paljon mutta toteutus jää puolitiehen. Aina löytyy joku syy. Hän tekee paljon töitä, ja nyt etätöitä. Hän on hautautunut kotiinsa ja tilaa iltaisin pizzaa tms. Hän kertoi että on viimeksi ollut ulkona reilu viikko sitten asunnostaan. Olen huolissani hänestä. Hurjaa. Toisaalta itsellänikin menee helposti koko vkl sisätiloissa, kun Viliä ei enää ole. 

Minkälainen minä olen? Neljäs ystävys. Aamupäivät ja päivät menee järkevästi, iltaisin aivot narikkaan ja jäätelörasia esiin. Noh, ei aina, mutta jos en syö makeaa niin sitten suolaista. Itsekuria puuttuu, mutta vielä enemmän puuttuu sitä päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, mitä vaaditaan kun painoa aletaan pudottamaan. 

Maljojen Ritarikin on ärsyttänyt. Mutta ei ärsytyksistä sen enempää, hän sentään imuroi eilen illalla josta olen kiitollinen.

Kyllä tämä tästä. 

Ihanaa päivää Sinulle!