Elämäni Aakkoset

 N

Nukkua.

Ilman unta ei tulisi mitään. Nukkuminen onkin lempipuuhaani. Olen panostanut ihanaan sänkyyn johon on ihana kellahtaa joka ilta ja joskus iltapäivisinkin. Viime syksynä tapeetoin makuuhuoneeni uuteen uskoon, jotta minun on ihanampi nukkua siellä. Katson vain kauniita tapeettejani enkä kaipaa muuta. En telkkaria enkä tauluja.

Muistan miten pitkään, monta vuotta, nukuin yksin ja kun vihdoin kaikkien vuosien jälkeen löysin Maljojen Ritarin elämääni, nukuimme sylikkäin pitkään. Ihoni oikein janosi hänen ihoaan ja syleilimme toisiamme illalla nukkumaan mennessämme ja aamulla heräsin melkein samasta syliasennosta. Voi miten ihanaa se oli. 

Niin kaikki muuttuu. Minä menen aina nykyään aikaisemmin nukkumaan 98% kuin Hän. Niinpä olen yleensä unessa kun Hän kömpii sänkyyn. Jos yöllä herään niin saatan kokeilla jalallani onko Hän vieressäni tai kun aamulla herään niin välissämme on kasa tyynyjä tai jotain. Joskus kun herään yöllä ja näen Hänen törröttävän kätensä minulle tulee inha olo. Olen traumatisoitunut Reinikaisesta lapsena. Siinä eräässä ohjelmassa kuolleen käsi jäi pystyyn ja siitä on jäänyt minulle kammo pystyjä käsiä kohtaan. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Nykyään välissämme on usein kasa tyynyjä. Joskus olemme jälleen sylikkäin. Yleensä se loppuu siihen, että minulle tulee kuuma. Noloa. Noh, ei vanhan pariskunnan tarvitse enää sylikkäin nukkua. Sama sänky on ihan kiva juttu.

On ollut aikoja, jolloin en ole nukkunut. Silloin kehoni on käynyt ylikierroksilla, on ollut stressiä ja kriisiä. Olen käyttänyt joskus nukahtamislääkkeitäkin, mutta en enää. En yli 10 vuoteen. Yritän pärjätä ilman ja pärjäänkin. Jos kuitenkin valvon, valvon enkä nuku niin lopputulema on se, että itkeä vollotan. Olen niin väsynyt että en jaksa kuin itkeä. Tiedän että siihen auttaa hyvät yöunet ja ennenpitkään ne tulevatkin kun on aikaa ja rahaa nukkua.

Nukkumaan. Niin tänäänkin taas. Mutta ei vielä, ei vielä vähän aikaan.